Joulukuu ja tammikuu olivat panimossa hiljaisempaa aikaa tammikuun lopun keezerin kunnostusta ja mallaslaatikoiden hankintaa lukuunottamatta. Helmikuussa päätin ryhdistäytyä, ja tilasin Homebrewshopista ihan pätevän oloisen valssimyllyn vajaan 80 euron hintaan. Ostin myös säkilliset Thomas Fawcettin Maris Otteria (1,44 e/kg) ja Weyermannin Barke Viennaa (1,20 e/kg), sekä viisi kiloa Fawcettin Golden Promisea (2,39 e/kg) ja Weyermannin Dark Wheatia (2,35 e/kg). Viiden kilon erät tulivat tukevissa muovirasioissa muovipussien sijaan, which was nice.
Ensimmäiseksi panoksi itse rouhituilla maltailla valikoitui yksinkertainen Vienna lager paristakin syystä. Ensinnäkin halusin saada selkeän kuvan viennamaltaan makuprofiilista (kun sitä nyt tuli säkillinen hankittua...) ja toisekseen järkeilin, ettei hienommaksi rouhitun maltaan vaikutuksella mäskäystehokkuuteen olisi tässä niin suurta merkitystä. BJCP:n tyyliopas antaa tyylille melko kapean ominaispainoalueen, 1.048-1.055, mutta ehkä mahdollisen ylityksen tai alituksen kanssa voisi kuitenkin elää.
#74 Vienna Lager
Panopäivä: 16.2.2019
BeerSmithin arvaukset (toteutuneet):
1.052 (1.059)/1.012 (1.013)/5,23 (6,17) %
79 % efficiency
26,7 IBU, 23,1 EBC
17,5 (17) l
Vesi: Ca 60, Mg 11, Na 10, Cl 76, SO4 61, HCO3 31
Mäskäys:
4,00 kg (98,8 %) Weyermann Barke Vienna
0,05 kg (1,2 %) Weyermann Carafa Special II
90 min @65 °C (19,2 l vettä)
10 min @78 °C
Huuhtelu 6,5 litralla hanakuumaa vettä
Keitto, 120 min:
60 min - 10 g (19,6 IBU) Magnum @14,2 % AA
10 min - 20 g (6,4 IBU) Hallertau Tradition @6,4 % AA
10 min - puolikas Protafloc
Käyminen:
WLP833 German Bock Lager @12 °C
Muutamaa päivää ennen panoa tein hiivasta parin litran startterin, josta otin panoa edeltävänä päivänä kaksi noin kolmen desin lasipurkillista talteen ennen startterin cold crashia.
Panopäivänä rouhin maltaat kahteen kertaan. Mylly oli kasattu siltä osin väärin, että oikeaan suuntaan pyörittäessä akseli ruuvautui heti irti. Käänsin toisen telan ympäri, ja rouhin maltaat uudelleen suoraan mallaspiippuun. Tilaamani rakotulkki ei ollut vielä saapunut, joten käytin rakona luottokortin paksuutta.
Säädin mäskäysveden haluamaani profiilia vastaavaksi epsom-suolalla, kalsiumkloridilla, ruokasuolalla ja maitohapolla. Lisäykset laskin tuttuun tapaan Brewer's Friendin laskurilla. Kun mäskäystä oli kulunut puoli tuntia, huomasin ettei mallaspeti päästä mitään lävitseen. Lisäsin joukkoon reilusti kaurankuoria, sekoitin ja jatkoin mäskäystä. Valtaosa vierteestä kiersi edelleen ylivuotoputken kautta, ja huuhtelu oli hyvin hidasta. Tukkoisuudesta huolimatta mäskäystehokkuus kasvoi huomattavasti.
Laitteiston Beersmith-profiilissa on vielä hieman säätöä, vierrettä tuli vähäsen odotettua vähemmän. Täytyy kiinnittää lisää huomiota vierremääriin eri vaiheissa, veikkaan että olin arvioinut sekä keitto- että rupahäviöt vähäsen alakanttiin. Suuresta virheestä ei onneksi ole kyse.
Hiivasin vierteen sunnuntai-iltana dekantoidulla startterilla, jonka olin jättänyt käymiskaappiin tasaantumaan samaan lämpötilaan vierteen kanssa. Maanantai-iltana vesilukko pulputteli jo hissukseen. Aikataulullisista syistä joudun nostamaan käymislämpötilaa vähän turhan nopeasti, mutta eiköhän tästä silti ihan juotavaa tavaraa tule.
21.2. - Aamulla termostaatti 14 °C:een.
22.2. - Aamulla termostaatti 16 °C:een.
23.2. - Aamulla termostaatti 18 °C:een.
24.2. - Illalla termostaatti 21 °C:een.
28.2. - SG 1.014.
6.3. - FG 1.013 -> 6,17 % vauhtia. Paineistin kegin ja asetin termostaatin 0,5 °C:een.
9.3. - Kegitin ja siirsin keezeriin karbonoitumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti