#78 Weizenbock #2

Lauantaina panovuorossa oli weizenbock-prototyyppi tulevia syyshäitä varten. Edellinen weizenbock-yritykseni oli kolmen tai neljän vuoden takaa, eikä olut onnistunut ollenkaan. Reseptiä ei ikävä kyllä ole jäänyt talteen, mutta suurin ongelma oli todella korkealle (~1.035) jäänyt ominaispaino.

Olen kohtuullisen kyllästynyt BeerSmithin mobiiliversion bugisuuteen, joten päätin testata mm. Arsegan/Hopcat/Brew Devil... -käyttäjien Facebook-ryhmässä suositeltua Brewfatheria. Brewfather on ilmainen selaimessa toimiva reseptinsuunnitteluohjelma, josta löytyy myös varastonhallinta ja vesiprofiilien lasku. Nimellisellä 1,99 dollarin kuukausimaksulla (tai $19,99/vuosi) saa Premium-tilin, jolla tallennettujen reseptien ja batchien määrärajoitus poistuu ja joitakin lisäominaisuuksia aukeaa.

Mallaspohjalla hain selvästi tummasävyistä, mutta kuitenkin helposti juotavaa runkoa. Mäskäysohjelmana kokeilin pitkästä aikaa hochkurzia, joskin aikataulullisista syistä jouduin jättämään molemmat sokeroitumistauot lyhyiksi. Katkeron laskin tyylillisesti aivan ylärajalle, jotta FG:n jääminen ennustettua korkeammalle tasolle ei haittaisi niin paljoa. Keittoaikaa pidensin viidellätoista minuutilla, jotta saisin hieman enemmän vettä huuhteluun.

Kokeilin myös maltaiden esikostutusta uudelleen huomattavasti viime kertaa paremmalla menestyksellä. Punnitsin kerrallaan noin kilon maltaita kulhoon, ja lisäsin suihkepullosta vettä yhteensä noin 1,5 % painosta parin suihkauksen välein sekoittaen. Mallasjauho ei mennyt taikinaksi, ja kuoret pysyivät kohtuullisen hyvin kasassa. Seuraavalla panokerralla uskallan lisätä suositellut 2 % vettä ja rouhia hieman pienemmällä välyksellä, nyt välyksenä oli 0,9 mm.

#78 Weizenbock #2

Panopäivä: 23.3.2019

BrewFatherin arvaukset (toteutuneet):

1.068 (1.074)/1.018 (1.010)/6,6 (8,4) %

71 % efficiency

31 IBU, 24,5 EBC

18 l

Vesi: Ca 73, Mg 11, Na 9, Cl 66, SO4 100, HCO3 57

Mäskäys:

2,50 kg (45,5 %) Weyermann Barke Vienna

2,50 kg (45,5 %) Weyermann Dark Wheat Malt

0,50 kg (9,1 %) Weyermann Carawheat

30 min @63 °C (20,8 l vettä)

30 min @71 °C

10 min @78 °C

Huuhtelu 7,3 litralla hanakuumaa vettä

Keitto, 75 min:

75 min - 17 g (30 IBU) Magnum @14,2 % AA

Käyminen:

WLP300 Hefeweizen Ale @20 °C, pitchaus 20 °C

Kasvatin startterin kolmessa erässä muutaman viikon aikana aloittaen yli puolitoista vuotta sitten talteenotetusta hiivasta. Yllättäen hiiva heräsi alle vuorokaudessa jo ensimmäisen startterin kohdalla.

Tiesin panopäivän olevan kiireinen, joten mittasin veden ja rouhin pohjamaltaat valmiiksi edellisenä iltana. Panopäivälle jätin karamellimaltaan rouhinnan (ulkoistin tulevalle sulhaselle) ja veden säädön. BrewFather osasi tarjota sopivaa vesiprofiilia ja laski itse tarvittavat mineraali- ja happolisäykset, joka oli jo heti iso plussa aiempaan säätöön Brewer's Friendin laskurin ja BeerSmithin kanssa.

Maltaiden esikostutuksesta ja runsaista kaurankuorista huolimatta mäskipatja veti huonosti, ja suuri osa vierteestä kiersi mäskikorin ylivuotoputken kautta. Vierre alkoi silti kirkastua nopeasti, joten päättelin että jotain on mentävä mäskipatjankin läpi enkä vaivautunut sekoittelemaan mäskiä kesken kaiken. Tässä vaiheessa osasin jo päätellä, että mäskäystehokkuus tulee jäämään arvioidusta.

Huuhtelun jälkeen jätin mäskikorin valumaan kattilan päälle, ja juuri ennen kiehumisen alkua puristelin vielä viimeiset helposti irtoavat desit sekaan. Lisäsin 17 grammaa Magnumia heti keiton alettua. Noin 15 minuuttia ennen keiton loppua kytkin pumpun päälle sen desinfioimiseksi. Keiton jälkeen vierre jäähtyi todella nopeasti, kahdenkymmenen minuutin jälkeen lämpötila oli pudonnut jo 12 °C:een. Pitchasin vajaan litran startterista vasta maanantai-iltana, ja tiistaiaamuna käyminen oli jo kovassa vauhdissa. Blowoffia tuli tiistain aikana melko maltillisesti, vajaan litran verran, huolimatta käymiskegin normaaliakin täydemmästä täyttöasteesta. Keskiviikkoaamuna blowoffia ei enää tullut, mutta hiilidioksidia muodostui kovaa vauhtia.

4.4. - SG 1.022, pinnalla vielä kevyt vaahtokerros. Ei virhemakuja eikä katkerokaan lyö yli. Nostin termostaatin asetuksen 24 °C:een. Lämmitystä käymiskaapissani ei ole, eli tasoittunee huoneenlämpöön.
29.4. - Kegitetty, FG 1.010 -> 8,4 % abv.
22.7. - Liian kuiva ja katkero lyö yli, muuten ei valittamista. Alkoholi ei juuri maistu läpi. Valitettavasti käyttötarkoitukseensa turhan vahva, eli toinen proto pitää vielä panna ennen lopullista. Saattaisi kypsyä oikein mukavaksi kellarissa, mutta vastapainepullotin on edelleen hankkimatta eli kypsyttelyt jäävät tekemättä.

#77 Callista Pale Ale

Lauantain reisille menneen panopäivän vuoksi varastossani oli nelisen kiloa kosteaa Golden Promisea, jolle piti keksiä käyttöä ennen kuin se alkaisi itää tai käydä. Päätin panna simppelin pale alen, jolla saisin samalla testattua varsin lupaavan kuuloista Callistaa.

Maltaat olivat laatikon pinnalta täysin kuivia ja sekä tuoksuivat että maistuivat normaalilta. Aivan laatikon pohjalla oli kosteampia jyviä, jotka tuoksuivat happamalta käyvän pullataikinan tapaan mutta kuitenkin maistuivat normaalilta. Sekoitin jyvät huolellisesti keskenään, jotta rouhiminen ei tökkäisi liian kosteisiin jyviin.

Vajaan parin kilon rouhinnan jälkeen telat alkoivat kuitenkin jälleen taikinoitua, joten jouduin keksimään plan b:n. Muistin varastossani olevan lähes tyhjän säkin valmiiksi rouhittua Weyermannin Barke Pilsneriä. Ajoin vajaan kilon mallasta myllyn läpi, ja telat olivat jälleen puhtaat. Löysäsin hieman telaväliä, ja aloin rouhia lisää Golden Promisea. Tällä kertaa telat taikinoituivat jo alle kilon jälkeen, joten luovutin ja vaihdoin loput maltaat Barke Pilsiin.

#77 Callista Pale Ale

Panopäivä: 11.3.2019

BeerSmithin arvaukset (toteutuneet):

1.055 (1.042)/1.009 (1.008)/6,03 (4,54) %

59 % efficiency

30,5 IBU, 12,3 EBC

18 l

Vesi: Ca 23, Mg 4, Na 9, Cl 8, SO4 30, HCO3 57 (ei käsitelty)

Mäskäys:

2,60 kg (63,4 %) Thomas Fawcett Golden Promise

1,40 kg (34,1 %) Weyermann Barke Pilsner

0,10 kg (2,4 %) Simpsons Crystal Heritage

75 min @65 °C (19 l vettä)

10 min @78 °C

Huuhtelu 7 litralla hanakuumaa vettä

Keitto, 60 min:

60 min - 10 g (19,7 IBU) Magnum @14,2 % AA

20 min - 20 g (6,6 IBU) Callista @3,9 % AA

5 min - 30 g (3,2 IBU) Callista @3,9 % AA

Käyminen:

WLP090 San Diego Super @20 °C, pitchaus 20 °C

Kuivahumalointi:

3 pv - 50 g Callista @3,9 % AA

Olin tehnyt hiivalle startterin jo noin viikkoa aiemmin Amarillo IPAa varten. Otin startterista kaksi noin kahden desin lasipurkillista talteen, ja jatkoin sitä noin 1,2 litralla vierrettä.

Tällä kertaa mäski veti todella hyvin. Huuhteluvaiheessa mäskipatjan päälle ei kertynyt vettä ollenkaan. Käymiskegin täytettyäni huomasin vierrettä olevan jäljellä pari litraa normaalin noin puolen litran sijaan. Ominaispaino jäi todella kauas tavoitteesta, joten tarkastelin mäskiä lähempää. Mitä ilmeisimmin telavälin löysäyksen jälkeen "rouhimani" noin 800 grammaa Golden Promisea oli mennyt sellaisenaan läpi myllystä, joka selittää erittäin tehokkaan suodatuksen ja heikon tehokkuuden. Poistamalla tuon noin 800 grammaa mallasta reseptistä laskennallinen tehokkuus olisi ollut 73 %, eli ihan järkevällä tasolla.

Koska vierrettä jäi yli ja se oli ominaispainoltaan miedommasta päästä, otin sitä talteen noin 1,5 litraa kahteen pakastusrasiaan ja laitoin pakastimeen odottamaan seuraavaa startteria.

Tiistaiaamuna pitchasin noin puoli litraa aktiivisesti käyvää startteria, loput noin kaksi litraa menivät lauantaina pantuun Amarillo IPAan.

19.3. - SG 1.009, ei merkkejä käymisestä. Kuivahumaloitu.

22.3. - Kegitetty kolmen päivän kuivahumaloinnin jälkeen, FG 1.008 -> 4,54 % abv.

#76 Amarillo IPA

Välillä on sellaisia päiviä, kun kaikki menee pieleen. Näin oli viime lauantaina. Olin suunnitellut panevani Amarillo/Golden Promise SMaSHin. Koska mallasmyllyni säädöissä oli vielä hakemista, päätin kokeilla samalla maltaiden esikostutusta. Esikostutuksessa ideana on kostuttaa maltaat tasaisesti hyvin pienellä määrällä vettä, jolloin maltaiden kuorista tulee joustavampia ja ne pysyvät rouhiessa ehjempinä. Tämä mahdollistaa tiukemman telavälin, jolloin rouheesta tulee hienompaa ja tehokkuus kasvaa mutta mäski ei silti mene taikinaksi ehjempien kuorten ansiosta.

Noh, lauantai-iltapäivänä alkoi mukamas olla kiire saada mäskäys käyntiin, joten en vaivautunut tarkistamaan oikeaa vesimäärää maltaiden kostutukseen. Laitoin vettä ensin noin puoli litraa ja koska maltaat tuntuivat vielä aika kuivilta, lisäsin toiset puoli litraa. Olin siis kostuttanut maltaat noin 20 % vesimäärällä painoon suhteutettuna verrattuna suositeltuun noin kahteen prosenttiin.

Ensimmäiset ~puoli kiloa menivät myllystä melko kivuttomasti läpi, mutta sitten poran vinkuminen alkoi intensifioitua ja mylly pysähtyi. Hetken ihmettelyn jälkeen totesin telojen olevan taikinan peitossa. Putsasin telat ja yritin jatkaa rouhimista, mutta toiset ~puoli kiloa rouhittuani lopputulos oli sama. Tässä vaiheessa rouhimisen kanssa taisteluun oli palanut sen verran aikaa, että päätin luovuttaa kostutettujen maltaiden suhteen ja korvasin loput neljä kiloa reseptissä Maris Otterilla. SMaSH-ajatuksen kaaduttua päätin olla tuhlaamatta Amarilloa katkerointiin, ja sen sijaan lisätä Magnumia keiton alussa.

#76 Amarillo IPA

Panopäivä: 9.3.2019

BeerSmithin arvaukset (toteutuneet):

1.068 (1.070)/1.010 (1.012)/7,66 (7,50) %

66 % efficiency

75 IBU, 11,6 EBC

18 (16) l

Vesi: Ca 23, Mg 4, Na 9, Cl 8, SO4 30, HCO3 57 (ei käsitelty)

Mäskäys:

4,00 kg (80,0 %) Thomas Fawcett Maris Otter

1,00 kg (20,0 %) Thomas Fawcett Golden Promise

75 min @66 °C (15,8 + 3,0 l vettä)

10 min @78 °C

Huuhtelu 7,1 litralla hanakuumaa vettä

Keitto, 60 min:

60 min - 20 g (38,0 IBU) Magnum @14,2 % AA

15 min - 20 g (10,2 IBU) Amarillo @7,7 % AA

10 min - 40 g (14,9 IBU) Amarillo @7,7 % AA

5 min - 40 g (8,2 IBU) Amarillo @7,7 % AA

Käyminen:

WLP090 San Diego Super @20 °C, pitchaus 20 °C

Kuivahumalointi:

7 pv - 150 g Amarillo @7,7 % AA

Muutamaa päivää ennen panoa tein 1,6 litran startterin syyskuun lopussa Jämästoutin startterista talteenotetusta WLP090:sta. Tein startterivierteestä hieman normaalia vahvempaa, laskennallinen OG oli noin 1.050.

Kun viimein sain rouhitut maltaat veteen, huomasin BeerSmithin laskeman 15,8 litran strike waterin olevan aivan liian vähän. Siirsin kolme litraa vettä huuhtelusta mäskäykseen, jolloin mäskistä tuli normaalimman paksuista. Hyvin pian huomasin, että varsin reippaasta kaurankuoriannoksesta huolimatta mäski veti jälleen kerran todella huonosti.

Ulosmäskäyksen jälkeen huuhtelin mäskin normaalisti. Huuhtelu oli todella hidasta. Keitto sentään sujui ongelmitta, viimeisen humalalisäyksen jälkeen tosin huomasin etten ollut laskenut veden mineraalilisäyksiä tai pH-arviota ollenkaan.

Todella tukkoisen mäskin vuoksi käymiskegiin päätyi tavaraa vain 14 litraa. Vierre oli sentään arvioitua vahvempaa, ominaispaino oli 1.074 arvioidun 1.068 sijaan. Päätin kasvattaa startteria ja pitchata kaksi litraa, jotta pääsisin lähemmäs tavoiteominaispainoa ja takaisin DIPAmaasta IPAmaahan. Pitchasin aktiivisesti käyvästä startterista puolisen litraa Callista Pale Aleen, ja loput pari litraa tähän.

19.3. - Käy edelleen, SG 1.020. Kuivahumaloitu.
26.3. - FG 1.012 -> 7,5 % abv. Jännä purukumimainen tuoksu, toivottavasti selkiytyy. Kegitin, mutta keezerissä ei ole tilaa joten jää huoneenlämpöön odottamaan vuoroaan. Lisäsin myös liivatetta kegiin.