#89 Flanders Red #2 (solera)

Täytettä soleraan käytännössä samalla reseptillä kuin ensimmäinenkin erä. Munich-mallas vaihtui Châteaun Munich Lightista Dingemansin Munichiin, ja humala vaihtui Strisslespaltista Celeiaan.

Vehnähiutaleet* lisäsin jälleen vasta alkaessani nostaa lämpötilaa ulosmäskäystä kohti saadakseni tärkkelyspitoista vierrettä.

#89 Flanders Red #2

Panopäivä: 22.10.2019

BrewFatherin arvaukset (toteutuneet):

1.064 (1.063)/1.015/ 6,3 %

62 % efficiency

6 IBU, 32 EBC

14 l

Vesi: Ca 72, Mg 4, Na 9, Cl 61, SO4 78, HCO3 57

Mäskäys:

1,35 kg (29 %) Château Pale Ale

1,35 kg (29 %) Château Vienna

0,88 kg (18,9 %) Dingemans Munich

0,23 kg (4,9 %) Château Arôme

0,23 kg (4,9 %) Château Special B

0,62 kg (13,3 %) Nalle Vehnähiutale*

40 min @50 °C (34 l vettä)

60 min @69 °C

15 min @78 °C

Huuhtelu 12,9  litralla ~90 °C vettä, josta 1,1 l vehnähiutaleiden sekaan ulosmäskäyksen aluksi

Keitto, 120 min:
45 min - 10 g (6 IBU) Celeia @3,9 % AA

Käyminen:

TYB Melange + Brussels Brettanomyces Blend + Wyeast Belgian Lambic Blend + pullonpohjia

Wyeast 3763 Roeselare Blend

Panopäivän aamuna rouhin maltaat 0,7 mm välyksellä ja 2 % esikostutuksella. Tämä yhdistelmä toimi edellisessä panossa todella hyvin, ja niin toimi tässäkin. Mäskipatja ei mennyt tukkoon, ja huuhtelu oli nopeaa vehnähiutaleista huolimatta - niinkin nopeaa, että kiehuminen ehti kertaalleen alkaa ennen kuin ehdin kaataa viimeiset huuhteluvedet mäskipatjan päälle.

Kenties nopeasta huuhtelusta johtuen vierre jäi laimeaksi ja mittasin keittoa edeltäväksi ominaispainoksi vain 1.042, kun BrewFatherin ennuste oli 1.048. Vehnähiutaleet imivät myös odotettua enemmän nestettä, sillä keittoon päätyi noin litran verran vähemmän vierrettä kuin BrewFather ennusti. Lisäksi jostain syystä nestettä haihtui keiton aikana noin 2,5 litraa odotettua enemmän. Ominaispaino nousi suunnitellulle tasolle, mutta vierrettä päätyi käymiskegeihin hieman vähemmän kuin odotin. Molempiin kegeihin olisi mahtunut vielä noin litran verran mukavasti.

Melange-erä sai lisää pöpöjä pussillisesta Wyeastin Belgian Lambic Blendiä. Lisäsin myös molempiin kegeihin 40 grammaa keskipaahtoisia ranskalaisia tammikuutioita. Keitin kuutiot kaksi kertaa runsaassa vedessä keventääkseni tammen makua, ja höyry oli todella miellyttävän vaniljaista. Ostin kuutioita 250 gramman pussin, eli niitä riittää hienosti muidenkin oluiden maustamiseen.

Nämä saavat olla rauhassa seuraavan vuoden pullonpohjien lisäyksiä lukuunottamatta.

25.8.2020 - Eivätpäs saaneetkaan! Otin maistiaiset ja ominaispainonäytteet molemmista. Melange on käynyt 1.010 asti. Tuoksussa vähän tammea/vaniljaa, hapankirsikkaa ja funkkia, maku jatkuu samoilla linjoilla ja on yllättävänkin moniulotteinen. Pullonpohjien lisäily tuntuu tuottaneen tulosta (vaikken tähän erään ollutkaan vielä lisännyt uusia), joten kippasin pari viikkoa pullossa hengailleet sakat 3 Fonteinenin Speling van Het Lotista (IX.x). Roeselare puolestaan on käynyt 1.016 asti, ja tammisen/vaniljaisen pyöreyden lisäksi gefilusta. Olen siis onnistunut saastuttamaan "puhtaan" sourin ylimääräisellä maitohappobakteerilla, tai sitten Roeselare Blendin maitohappobakteeri on hyvin hidasta sorttia huoneenlämpöisenä. Odotan innolla mihin suuntaan tämä kehittyy seuraavan parin kuukauden aikana, ja Melange olisi oikeastaan valmis pullotettavaksi sellaisenaan jo nyt.

#88 New Zealand Pilsner

Hakusessa helppo, korkean dokabiliteetin vaalea lager tupareissa tuhottavaksi. Wakatun aromikuvaus kuulosti tarkoitukseen sopivalta, joten kevyehkö kuivahumalointi sillä.

#88 New Zealand Pilsner

Panopäivä: 13.10.2019

BrewFatherin arvaukset (toteutuneet):

1.049 (1.056)/1.012/4,9 (5,8) %

79 % efficiency

22 IBU, 23,5 EBC

33,4 l

Vesi: Ca 55, Mg 5, Na 9, Cl 57, SO4 49, HCO3 57

Mäskäys:

6,00 kg (79,4 %) Viking Pilsner

1,56 kg (20,6 %) Weyermann Barke Vienna

45 min @64 °C (26,2 l vettä)

45 min @71 °C

15 min @78 °C

Huuhtelu 23,5 litralla kylmää vettä

Keitto, 75 min:

75 min - 30 g (23 IBU) Magnum @10,2 % AA

20 min - 50 g (9 IBU) Hallertau Mittelfrueh @4,0 % AA
10 min - kokonainen Protafloc
5 min - 50 g (3 IBU) Hallertau Mittelfrueh @4,0 % AA

Käyminen:

WLP833 German Bock Lager @16 °C, pitchaus 18 °C

Kuivahumalointi:

5 pv - 100 g Wakatu @7,3 % AA

Panopäivänä rouhin maltaat 0,7 mm välyksellä ja 2 % esikostutuksella. Rouhe näytti parhaalta tähän asti, ja mallaspeti veti yllätyksekseni paremmin kuin aiemmin käyttämälläni 0,8 mm välyksellä. Vierre kiersi vaivatta ja kirkastui hyvin. Tavoittelin ensimmäiseen sokeroitumistaukoon 62 °C:n lämpötilaa, mutta sen suhteen sattui pieni overshoot ja lämpötila pyöri 63-64 °C:n välimaastossa.

Huuhtelu sujui alkuun nopeasti, mutta hidastui loppua kohden. Kiehumisen lähestyessä vierrettä valui edelleen mäskistä, ja mäski jäi jonkin verran normaalia kosteammaksi.

Edelleen melko lämmin kraanavesi riitti jäähdyttämään vierteen noin 19 °C:een saakka. Märzenin hiivakakut olivat noin 16-asteisia kun täytin käymiskegit uudelleen, ja lämpötila asettui 18 °C:een. Vierrettä tuli pari litraa vähemmän kuin odotin, mutta kokonaistehokkuus kasvoi silti oletettavasti hienomman rouhinnan ansiosta. Numeroiden puolesta erä jäi kuitenkin tyylillisesti new zealand pilsnerin alueelle.

17.10. - Hiljaista on. Nostin termostaatin 20 °C:een.

19.10. - SG 1.015. Lisäsin kuivahumalat, paineistin kegit ja vaihdoin vesilukot spunding valveen.

21.10. - Nostin termostaatin 24 °C:een.

24.10. - Laskin termostaatin 2 °C:een.

2.11. - FG 1.012, siirsin tarjoilukegeihin. Olut oli jo lähes täysin karbonoitunut. Hyvin sameaa vielä, mutta varsin lupaavalta maistui.
5.11. - Ei ollut kirkastunut yhtään, lisäsin liivatetta.