#93 El Dorado Micro IPA

Matala-alkoholisen lauantain toisena oluena oli pelkällä El Doradolla humaloitu pikkiriikkinen IPA. El Dorado on yksi lempihumalistani, ja ajattelin sen toimivan hyvin vaikka olut jäisikin vähän vetiseksi. Aromit maksimoidakseni lisäsin kaikki humalat vasta keiton jälkeen, osan whirlpooliin ja osan kuivahumalointina. Vesiprofiilissa painotin kloridia paksumman suutuntuman perässä.

#93 El Dorado Micro IPA

Panopäivä: 25.1.2020

BrewFatherin arvaukset (toteutuneet):

1.025 (1.022)/1.009/2,1 %

54 % efficiency

28 IBU, 13 EBC

18 l

Vesi: Ca 109, Mg 4, Na 9, Cl 118, SO4 88, HCO3 57

Rouhinta:
Esikostutus 2,5 %
Välys 0,7 mm

Mäskäys:

1,80 kg (75,0 %) Crisp Maris Otter
0,36 kg (15,0 %) Thomas Fawcett Pale Crystal Malt
0,24 kg (10,0 %) Simpsons Golden Naked Oats

90 min @70 °C (28,9 l vettä)
10 min @78 °C

Keitto, 75 min

Whirlpool:
77 °C, 30 min - 100 g (28 IBU) El Dorado @12,9 % AA

Kuivahumalointi:
36 h hiivauksesta - 150 g El Dorado @12,9 % AA

Käyminen:

Imperial Organic Yeast A09 Pub @20 °C, pitchaus 19 °C

Siinä missä lauantain ensimmäisen oluen paneminen onnistui ongelmitta (kerrankin), tämä meni huolella reisille. Olin jättänyt mallaspiipun ylemmän suodatinlevyn paikalleen mallaspiippuun, ja rouhin tyytyväisesti maltaat sen päälle. Fiksuna kaverina yritin saada suodatinlevyn pois maltaiden alta, ja härvätessä alempi suodatinlevy vääntyi reunan yli ja laski osan maltaista kattilaan. Sain suurimman osan maltaista kauhottua kattilasta talteen, mutta osa päätyi vesien mukana viemäriin. Tämän vuoksi laskennallinen kokonaistehokkuus jäi hyvin matalaksi.

26.1. - Hiivasin aamulla vajaalla litralla aktiivisesti käyvää startteria.
27.1. - Lisäsin kuivahumalat illalla noin 36 tuntia hiivauksen jälkeen.
5.2. - Paineistin kegin noin 20 psi paikkeille ja laskin käymiskaapin termostaatin kahteen asteeseen.
13.2. - Kegitin ja lisäsin liivatetta.

#92 Bitter

Viime aikoina matala-alkoholiset oluet ovat alkaneet kiinnostaa entistä enemmän, joten päätin pyhittää lauantain kahden testierän panemiseen. Kahden panon päivät ovat aiemmin olleet turhan pitkiä, joten lyhensin prosessia hieman kokeilemalla no sparge -tekniikkaa. Joidenkin mukaan tekniikan pitäisi myös tuottaa hieman paksumpi runko erityisesti matalan ominaispainon tapauksessa, eli siltäkin osin tekniikka sopi hyvin näihin oluisiin.

Ensimmäisenä panovuorossa oli ordinary bitter, joka on valmiiksi matala-alkoholinen oluttyyli. Käytin reseptissä paljon karamellimaltaita, koska toistaiseksi tarjoilen kaikki oluet samassa paineessa ja ohuella rungolla suhteellisen maltillinenkin karbonaatio menee helposti yli.

#92 Bitter

Panopäivä: 25.1.2020

BrewFatherin arvaukset (toteutuneet):

1.034 (1.037)/1.010/3,2 %

66 % efficiency

31 IBU, 21 EBC

18 l

Vesi: Ca 92, Mg 4, Na 9, Cl 62, SO4 124, HCO3 57

Rouhinta:
Esikostutus 2,5 %
Välys 0,7 mm

Mäskäys:

2,60 kg (78,8 %) Crisp Maris Otter
0,30 kg (9,1 %) Simpsons Golden Naked Oat
0,15 kg (4,6 %) Simpsons Crystal T50
0,10 kg (3,0 %) Simpsons Crystal Heritage

0,10 kg (3,0 %) Thomas Fawcett Pale Crystal Malt
0,05 kg (1,5 %) Simpsons Crystal DRC

15 min @50 °C (29,7 l vettä)
90 min @67 °C

10 min @78 °C

Keitto, 75 min:

FWH - 15 g (13 IBU) Challenger @5,1 % AA
20 min - 15 g (12 IBU) Target @9,0 % AA
5 min - 25 g (7 IBU) Target @9,0 % AA

Käyminen:

Imperial Organic Yeast A09 Pub @20°C, pitchaus 19 °C

No sparge -tekniikassa suositellaan usein maltaiden rouhimista mahdollisimman hienoksi. Kostutin maltaita ennen rouhimista aiempaa enemmän, jotta kuoret pysyisivät paremmin kasassa tiukemmalla välyksellä. Tiukempi 0,6 millimetrin välys oli kuitenkin liian ahdas, eivätkä jyvät päässeet telojen väliin ollenkaan. Säädin myllyn takaisin 0,7 millimetrille, ja lopputulos oli selvästi aiempaa parempi suuremman kostutuksen vuoksi. Tällä kertaa maltoin myös antaa vedelle 10-15 minuuttia aikaa imeytyä kuoriin.

Odotin noin kymmenen prosenttiyksikön tiputusta kokonaistehokkuuteen no spargen vuoksi, mutta yllätyksekseni pudotus olikin vain noin viisi prosenttiyksikköä. Vierrettä tuli myös enemmän kuin normaalisti mutta koska käymiskegiin ei mahdu määräänsä enempää, meni ylimääräinen vierre hukkaan.

26.1. - Hiivasin aamulla noin litralla aktiivisesti käyvää startteria.
5.2. - Paineistin kegin noin 20 psi paikkeille ja laskin käymiskaapin termostaatin kahteen asteeseen.
13.2. - Kegitin ja lisäsin liivatetta.

#91 Cascade APA #2

Vuosikymmen starttasi pelkällä Cascadella humaloidulla American pale alella. Kuivahumalaksi heitin väitetysti paremmin säilytystä kestävää BBC-versiota. Uusi diilerivaakani ei ole vielä saapunut, joten jouduin mittaamaan mineraalilisäykset gramman tarkkuudella. Vesiprofiili on siis vähän sinne päin.

#91 Cascade APA #2

Panopäivä: 10.1.2020

BrewFatherin arvaukset (toteutuneet):

1.054 (1.053)/1.011 (1.008)/5,6 (5,9) %

71 % efficiency

42 IBU, 16 EBC

18 l

Vesi: Ca 100, Mg 20, Na 9, Cl 77, SO4 185, HCO3 57

Rouhinta:
Esikostutus 2 %
Välys 0,7 mm

Mäskäys:

4,00 kg (93 %) Crisp Maris Otter

0,20 kg (4,7 %) Thomas Fawcett Pale Crystal Malt
0,10 kg (2,3 %) Simpsons Crystal T50

15 min @50 °C (19,6 l vettä)
90 min @66 °C

10 min @76 °C

Huuhtelu 11,1 litralla kylmää vettä

Keitto, 75 min:

75 min - 25 g (36 IBU) Magnum @11 % AA

10 min - puolikas Protafloc

Whirpool:
72 °C, 25 min - 100 g (6 IBU) Cascade @5,8 % AA

Käyminen:

WLP090 San Diego Super @19°C, pitchaus 19 °C

Kuivahumalointi:

5 vrk hiivauksesta - 100 g Cascade BBC @5,5 % AA

11.1. - Hiivasin aamulla noin 1,2 litralla aktiivisesti käyvää startteria.
16.1. - SG 1.016, lisäsin kuivahumalat, asetin käymiskaapin termostaatin 22 °C:een ja vaihdoin vesilukon 1,5 bariin asetettuun spunding valveen.
21.1. - FG 1.008 -> 5,9 %. Liitin hiilariin noin 20 psi:n paineessa ja asetin termostaatin 1 °C:een.
25.1. - Kegitin ja laitoin hanaan kiinni. Sopivasti karbonoitunut, helposti juotava ja mukavan raikas. Melko sameaa vielä, ja hiiva tuntuu peittävän humalointia.