#90 West Coast IPA

Pitkästä aikaa perinteisempää, reilusti kuivahumaloitua ipaa. Keväinen Amarillo IPA ei oikein osunut omaan makuun, voimakkaasta greippisyydestä tuli jostain syystä voimakas mielleyhtymä purukumiin.

#90 West Coast IPA

Panopäivä: 2.11.2019

BrewFatherin arvaukset (toteutuneet):

1.068 (1.063)/1.010 (1.016)/7 (6,2) %

65 % efficiency

72 IBU, 14 EBC

18 l

Vesi: Ca 90, Mg 19, Na 9, Cl 76, SO4 161, HCO3 57

Mäskäys:

5,00 kg (92,6 %) Crisp Maris Otter

0,25 kg (4,6 %) Taloussokeri

0,15 kg (2,8 %) Thomas Fawcett Pale Crystal Malt

120 min @63 °C (20 l vettä)

15 min @78 °C

Huuhtelu 12 litralla kylmää vettä

Keitto, 75 min:

55 min - 15 g (18 IBU) Magnum @11 % AA

20 min - 50 g (28 IBU) Centennial @8,1 % AA
15 min - kokonainen Protafloc

5 min - 50 g (9 IBU) Centennial @8,1 % AA

5 min - 50 g (15 IBU) Simcoe @13,2 % AA

Käyminen:

WLP090 San Diego Super @19°C, pitchaus 15 °C

Kuivahumalointi:

4 vrk hiivauksesta - 150 g Simcoe @13,2 % AA

4 vrk hiivauksesta - 100 g Citra @13 % AA

Panopäivänä rouhin maltaat 0,7 mm välyksellä ja 2 % esikostutuksella. Rouhe näytti jälleen todella hyvältä (ehkä muistan vielä joskus ottaa kuvan). Suolalisäyksiä mitatessa totesin diilerivaakani tulleen tiensä päähän, ja jouduin tekemään mittaukset gramman tarkkuudella. Ilman pumpun rajoittamista paljon vierrettä kiersi ylivuodon kautta, mutta pienellä rajoituksella vierre kiersi mäskipatjan läpi ja kirkastui nopeasti. Sopivan rajoituksen hakeminen oli hieman hankalaa, sillä rajoitusta tuli helposti liikaa jolloin osa mäskipatjasta jäi kuivaksi. Huuhtelu sujui kylmästä vedestä huolimatta nopeasti. Pre-boil gravity oli 0.006 alle laskurin arvauksen, eli mäskäyksessä oli jotain ongelmaa. Seuraavan batchin yhteydessä voisin kokeilla mäskin sekoitusta pari kertaa mäskäyksen aikana.

Jäähdytin vierteen noin 22 °C:een, ja annoin sen seistä parikymmentä minuuttia pestessäni käymiskegiä. Kegiin pumppaamani vierre oli paljon tavallista kirkkaampaa, ja se toivottavasti näkyy myös lopputuloksessa. Laitoin kegin käymiskaappiin jäähtymään haluttuun hiivauslämpöön (19 °C).  Pitchasin aktiivisesti käyvästä startterista noin 1,5 litraa seuraavana aamuna. Käymiskaapissa ollut vesilukko, viiden litran carboy, oli jäätynyt jäähdytyksen aikana, ja sulaessaan laski käymiskegin lämpötilan 15 °C:een. Käyminen oli silti täydessä vauhdissa illalla vierteen lämpötilan noustua noin asteella.

7.11. - SG 1.037, eli noin puolivälissä käymistä. Lisäsin aamulla kuivahumalat ja nostin käymiskaapin termostaatin asetuksen 20 °C:een. Illalla vaihdoin vesilukon spunding valveen.
8.11. - Aamulla termostaatti 21 °C:een.
9.11. - Aamulla termostaatti 22 °C:een.
11.11. - Ruuvasin spunding valven aamulla kiinni, ja paine nousi päivän aikana 1,8 -> 2,1 bar.
12.11. - Aamulla spunding valven mittari näytti samaa painetta kuin illalla, joten asetin termostaatin 2 °C:een.
15.11. - Kegitin illalla. FG 1.016 -> 6,2 % abv. Viikkoa aiemmin pöydälle unohtunut ominaispainonäyte kävi mittalasissa 1.010 asti. Joko paineistettu käyminen laski käymisastetta, tai sitten vierre ei saanut tarpeeksi happea. Olut on aavistuksen makeaa eikä vielä täysin karbonoitunutta, mutta pienen maistiaisen perusteella oikein onnistunut erä.

#89 Flanders Red #2 (solera)

Täytettä soleraan käytännössä samalla reseptillä kuin ensimmäinenkin erä. Munich-mallas vaihtui Châteaun Munich Lightista Dingemansin Munichiin, ja humala vaihtui Strisslespaltista Celeiaan.

Vehnähiutaleet* lisäsin jälleen vasta alkaessani nostaa lämpötilaa ulosmäskäystä kohti saadakseni tärkkelyspitoista vierrettä.

#89 Flanders Red #2

Panopäivä: 22.10.2019

BrewFatherin arvaukset (toteutuneet):

1.064 (1.063)/1.015/ 6,3 %

62 % efficiency

6 IBU, 32 EBC

14 l

Vesi: Ca 72, Mg 4, Na 9, Cl 61, SO4 78, HCO3 57

Mäskäys:

1,35 kg (29 %) Château Pale Ale

1,35 kg (29 %) Château Vienna

0,88 kg (18,9 %) Dingemans Munich

0,23 kg (4,9 %) Château Arôme

0,23 kg (4,9 %) Château Special B

0,62 kg (13,3 %) Nalle Vehnähiutale*

40 min @50 °C (34 l vettä)

60 min @69 °C

15 min @78 °C

Huuhtelu 12,9  litralla ~90 °C vettä, josta 1,1 l vehnähiutaleiden sekaan ulosmäskäyksen aluksi

Keitto, 120 min:
45 min - 10 g (6 IBU) Celeia @3,9 % AA

Käyminen:

TYB Melange + Brussels Brettanomyces Blend + Wyeast Belgian Lambic Blend + pullonpohjia

Wyeast 3763 Roeselare Blend

Panopäivän aamuna rouhin maltaat 0,7 mm välyksellä ja 2 % esikostutuksella. Tämä yhdistelmä toimi edellisessä panossa todella hyvin, ja niin toimi tässäkin. Mäskipatja ei mennyt tukkoon, ja huuhtelu oli nopeaa vehnähiutaleista huolimatta - niinkin nopeaa, että kiehuminen ehti kertaalleen alkaa ennen kuin ehdin kaataa viimeiset huuhteluvedet mäskipatjan päälle.

Kenties nopeasta huuhtelusta johtuen vierre jäi laimeaksi ja mittasin keittoa edeltäväksi ominaispainoksi vain 1.042, kun BrewFatherin ennuste oli 1.048. Vehnähiutaleet imivät myös odotettua enemmän nestettä, sillä keittoon päätyi noin litran verran vähemmän vierrettä kuin BrewFather ennusti. Lisäksi jostain syystä nestettä haihtui keiton aikana noin 2,5 litraa odotettua enemmän. Ominaispaino nousi suunnitellulle tasolle, mutta vierrettä päätyi käymiskegeihin hieman vähemmän kuin odotin. Molempiin kegeihin olisi mahtunut vielä noin litran verran mukavasti.

Melange-erä sai lisää pöpöjä pussillisesta Wyeastin Belgian Lambic Blendiä. Lisäsin myös molempiin kegeihin 40 grammaa keskipaahtoisia ranskalaisia tammikuutioita. Keitin kuutiot kaksi kertaa runsaassa vedessä keventääkseni tammen makua, ja höyry oli todella miellyttävän vaniljaista. Ostin kuutioita 250 gramman pussin, eli niitä riittää hienosti muidenkin oluiden maustamiseen.

Nämä saavat olla rauhassa seuraavan vuoden pullonpohjien lisäyksiä lukuunottamatta.

25.8.2020 - Eivätpäs saaneetkaan! Otin maistiaiset ja ominaispainonäytteet molemmista. Melange on käynyt 1.010 asti. Tuoksussa vähän tammea/vaniljaa, hapankirsikkaa ja funkkia, maku jatkuu samoilla linjoilla ja on yllättävänkin moniulotteinen. Pullonpohjien lisäily tuntuu tuottaneen tulosta (vaikken tähän erään ollutkaan vielä lisännyt uusia), joten kippasin pari viikkoa pullossa hengailleet sakat 3 Fonteinenin Speling van Het Lotista (IX.x). Roeselare puolestaan on käynyt 1.016 asti, ja tammisen/vaniljaisen pyöreyden lisäksi gefilusta. Olen siis onnistunut saastuttamaan "puhtaan" sourin ylimääräisellä maitohappobakteerilla, tai sitten Roeselare Blendin maitohappobakteeri on hyvin hidasta sorttia huoneenlämpöisenä. Odotan innolla mihin suuntaan tämä kehittyy seuraavan parin kuukauden aikana, ja Melange olisi oikeastaan valmis pullotettavaksi sellaisenaan jo nyt.

#88 New Zealand Pilsner

Hakusessa helppo, korkean dokabiliteetin vaalea lager tupareissa tuhottavaksi. Wakatun aromikuvaus kuulosti tarkoitukseen sopivalta, joten kevyehkö kuivahumalointi sillä.

#88 New Zealand Pilsner

Panopäivä: 13.10.2019

BrewFatherin arvaukset (toteutuneet):

1.049 (1.056)/1.012/4,9 (5,8) %

79 % efficiency

22 IBU, 23,5 EBC

33,4 l

Vesi: Ca 55, Mg 5, Na 9, Cl 57, SO4 49, HCO3 57

Mäskäys:

6,00 kg (79,4 %) Viking Pilsner

1,56 kg (20,6 %) Weyermann Barke Vienna

45 min @64 °C (26,2 l vettä)

45 min @71 °C

15 min @78 °C

Huuhtelu 23,5 litralla kylmää vettä

Keitto, 75 min:

75 min - 30 g (23 IBU) Magnum @10,2 % AA

20 min - 50 g (9 IBU) Hallertau Mittelfrueh @4,0 % AA
10 min - kokonainen Protafloc
5 min - 50 g (3 IBU) Hallertau Mittelfrueh @4,0 % AA

Käyminen:

WLP833 German Bock Lager @16 °C, pitchaus 18 °C

Kuivahumalointi:

5 pv - 100 g Wakatu @7,3 % AA

Panopäivänä rouhin maltaat 0,7 mm välyksellä ja 2 % esikostutuksella. Rouhe näytti parhaalta tähän asti, ja mallaspeti veti yllätyksekseni paremmin kuin aiemmin käyttämälläni 0,8 mm välyksellä. Vierre kiersi vaivatta ja kirkastui hyvin. Tavoittelin ensimmäiseen sokeroitumistaukoon 62 °C:n lämpötilaa, mutta sen suhteen sattui pieni overshoot ja lämpötila pyöri 63-64 °C:n välimaastossa.

Huuhtelu sujui alkuun nopeasti, mutta hidastui loppua kohden. Kiehumisen lähestyessä vierrettä valui edelleen mäskistä, ja mäski jäi jonkin verran normaalia kosteammaksi.

Edelleen melko lämmin kraanavesi riitti jäähdyttämään vierteen noin 19 °C:een saakka. Märzenin hiivakakut olivat noin 16-asteisia kun täytin käymiskegit uudelleen, ja lämpötila asettui 18 °C:een. Vierrettä tuli pari litraa vähemmän kuin odotin, mutta kokonaistehokkuus kasvoi silti oletettavasti hienomman rouhinnan ansiosta. Numeroiden puolesta erä jäi kuitenkin tyylillisesti new zealand pilsnerin alueelle.

17.10. - Hiljaista on. Nostin termostaatin 20 °C:een.

19.10. - SG 1.015. Lisäsin kuivahumalat, paineistin kegit ja vaihdoin vesilukot spunding valveen.

21.10. - Nostin termostaatin 24 °C:een.

24.10. - Laskin termostaatin 2 °C:een.

2.11. - FG 1.012, siirsin tarjoilukegeihin. Olut oli jo lähes täysin karbonoitunut. Hyvin sameaa vielä, mutta varsin lupaavalta maistui.
5.11. - Ei ollut kirkastunut yhtään, lisäsin liivatetta.

#87 Märzen

Syksyn molemmat häät tuli juhlittua, ja oli vihdoinkin aikaa panna olutta ihan omiin tarpeisiin. Edellisestä erästä olikin vierähtänyt yli puoli vuotta.

Tulin hiljattain tilanneeksi säkillisen Weyermannin Munich II:ta, ja alunperin tarkoitus oli panna Munich dunkel pelkkää ko. mallasta käyttäen. Olin kuitenkin hetken mielijohteesta tilannut testattavaksi Weyermannin erikoismaltaita, ja resepti jalostui märzeniksi. Päätin tehdä tuplasatsin, koska kyseessä on perinteisesti melko pitkään kypsytettävä tyyli ja tulevissa tupareissa olutta varmaankin kuluu melko runsaasti.

#87 Märzen

Panopäivä: 15.9.2019

BrewFatherin arvaukset (toteutuneet):

1.061 (1.063)/1.015 (1.018)/6,0 (5,9) %

74 % efficiency

22 IBU, 23,5 EBC

35 l

Vesi: Ca 62, Mg 5, Na 9, Cl 69, SO4 50, HCO3 57

Mäskäys:

5,00 kg (73,7 %) Weyermann Munich II

2,00 kg (21,1 %) Weyermann Barke Vienna

0,20 kg (2,1 %) Weyermann Caramunich II

0,20 kg (2,1 %) Weyermann Carared

0,10 kg (1,1 %) Weyermann Carabohemian

45 min @62 °C (30,8 l vettä)

45 min @71 °C

15 min @78 °C

Huuhtelu 20,6 litralla kylmää vettä

Keitto, 75 min:

75 min - 25 g (17 IBU) Magnum @10,2 % AA

20 min - 20 g (5 IBU) Hallertau Tradition @6,4 % AA
15 min - kokonainen Protafloc

Käyminen:

WLP833 German Bock Lager @14 °C, pitchaus 17 °C

Reilua viikkoa ennen panoa tein helmikuussa Vienna Lagerin panon yhteydessä talteenotetusta hiivasta noin 1,8 litran startterin. Ensimmäisen startterin käytyä dekantoin sen, ja lisäsin noin 1,2 litraa uutta vierrettä.

Panopäivänä rouhin maltaat 0,8 mm välyksellä ja 2 % esikostutuksella. Mäskäys ja erityisesti huuhtelu olivat varsin tukkoisia. Vierre kuumeni kiehuvaksi nopeammin kuin kuvittelin, ja sain siivoilla pientä boiloveria.

Keiton jälkeen edelleen varsin lämmin kraanavesi riitti jäähdyttämään vierteen noin 19 asteiseksi. Laitoin kegit jäähtymään loppuun käymiskaappiin. Ominaispainon puolesta mentiin hieman märzenin tyylirajan yli mutta dunkles bockin alle, mutta kaipa tätä silti voi märzeniksi kutsua. Ei ole niin tarkkaa kotioloissa.

17.9. - Aamulla käymiskaapin termostaatti näytti 13,9 asteen lukemaa. Otin startterista steriloidun salsapurkillisen hiivaa talteen, ja jaoin loput noin kaksi litraa tasan käymiskegien kesken. Termostaatin osoittama lämpötila nousi noin 17 asteeseen, eli samanlaista jännää oli havaittavissa kuin häihin menneen weizenbockin kanssa. Käyminen starttasi hitaanlaisesti, ja vesilukko alkoi pulputella hiljaksiin vasta seuraavana iltana.

20.9. - Termostaatti 15 °C:een aamulla.

21.9. - Termostaatti 16 °C:een aamulla.

22.9. - Termostaatti 18 °C:een aamulla.

23.9. - Termostaatti 20 °C:een illalla, vesilukon tilalle spunding valve noin 1,3 barin paineeseen asetettuna.

25.9. - Ominaspaino illalla noin 1.032, nostin spunding valven suunnilleen 1,9 bariin jonka pitäisi 20 °C:ssa tuottaa 2,5 volsin karbonaatio.

1.10 - Termostaatti 1 °C:een.

10.10. - Kegeihin, FG 1.018. Katkero tuntui vähän ylikorostuneelta, mutta muuten melko lupaava maistiainen. Jätin hiivat käymiskegeihin lauantaita odottamaan.

23.10. - Keezeriin tuli viimein tilaa, joten siirsin ensimmäisen tarjoilukegin huoneenlämmöstä sinne. Nostin kegin paineen noin 40 psi paikkeille ensimmäiseksi vuorokaudeksi, jonka jälkeen lasken paineen tarjoilutasolle.

24.10. - Laskin paineen 14 psi paikkeille.

5.11. - Ei tahdo kirkastua, lisäsin liivatetta.

#86 Marjasour #4

Syyshäiden marjasourin toinen proto osoittautui liian kuivaksi ja vähämarjaiseksi, joten päätin pelata varman päälle ja lähes kolminkertaistaa marjojen määrän lopulliseen versioon. Mäskäsin vierteen myös korkeammassa lämpötilassa.

#84 Marjasour #4

Panopäivä: 21.8.2019

BrewFatherin arvaukset (toteutuneet):

1.052 (1.059)/1.013 (1.015)/5,1 (5,8) %

75 % efficiency

0 IBU, ?? EBC

32 l

Vesi: Ca 23, Mg 4, Na 9, Cl 8, SO4 30, HCO3 57 (ei käsitelty)

Mäskäys:

5,00 kg (75,1 %) Weyermann Barke Vienna

1,66 kg (24,9 %) Weyermann Barke Pilsner

90 min @67 °C (23,7 l vettä)

Huuhtelu 19,7 litralla kylmää vettä

Keitto, 15+15 min

Käyminen:

Lallemand Wildbrew Sour Pitch @38 -> 29 °C, 36 h

Fermentis SafAle S-04 @19°C

Kypsytys:

6,00 kg pakastemustikoita

2,00 kg pakastekuningasmarjasekoitusta

Tällä kertaa käytin koko Sour Pitch -pussin hapatukseen. Alunperin olin aikeissa käyttää oluen WLP090:lla, mutta Erlenmeyerissä säilömäni hiiva vaikutti kontaminoituneelta. Tein startterin hätävarakuivahiivalleni, koska pidän varalla vain yhtä pussia ja olutta oli reilusti.

23.8. - Kiehautin toisen kerran, jäähdytin ja hiivasin. OG 1.049.

28.8. - Lisäsin sulatetut marjat, BrewFatherin mukaan vaikutus ominaispainoon oli 0.010.

8.9. - Häissä tuli paljon kehuja niin vierailta kuin hääpariltakin. Toinen kegi jäi lähes täydeksi, menee pulloon lähiaikoina.

#85 Weizenbock #4

Syyshäiden weizenbockin toinen proto onnistui varsin hyvin, joten lopulliseen versioon ei tullut paljoa muutoksia. Epäilin toisen proton Cararyen tuomaa kuivattua hedelmää turhan voimakkaaksi lopulliseen versioon, joten puolitin Cararyen määrän ja laitoin tilalle Carawheatia.

#80 Weizenbock #4

Panopäivä: 17.8.2019

BrewFatherin arvaukset (toteutuneet):

1.066 (1.065)/1.017 (1.018)/6,4 (6,2) %

71 % efficiency

19 IBU, 23 EBC

36 l

Vesi: Ca 75, Mg 11, Na 9, Cl 69, SO4 103, HCO3 57

Mäskäys:

5,00 kg (47,6 %) Weyermann Dark Wheat Malt

4,50 kg (42,9 %) Weyermann Barke Vienna

0,50 kg (4,8 %) Weyermann Cararye
0,50 kg (4,8 %) Weyermann Carawheat
25 min @63 °C (33,3 l vettä)

45 min @71 °C

10 min @77 °C

Huuhtelu 20,2 litralla kylmää vettä

Keitto, 75 min:

75 min - 30 g (20 IBU) Magnum @10,2 % AA

Käyminen:

WLP300 Hefeweizen Ale @22 °C, pitchaus 17 °C

Tein kahden litran startterin pari päivää ennen panoa tuoreesta pussista hiivaa. Panopäivänä rouhin maltaat 0,8 mm välyksellä ja 2 % esikostutuksella. Riisinkuorista huolimatta mäskäys oli varsin tukkoista, mutta kaikesta huolimatta lopulliseksi kokonaistehokkuudeksi tuli 71 %. Mallasmyllyn hankinnan jälkeen tehokkuus on pysynyt erästä toiseen 72 % paikkeilla hyvinkin tarkasti, joka on erityisen ilahduttavaa. Korkeampi tehokkuus olisi toki mukava, mutta ennustettavuus on tärkeintä.

18.8. - Hiivasin jäähtyneen vierteen aamulla. Olin asettanut käymiskaapin termostaatin 20 asteeseen, mutta hiivan lisäämisen yhteydessä vierre sekoittui ja lämpömittari näytti enää 17 astetta. Odotettua viileämmästä hiivauslämmöstä huolimatta käymisastiat pulputtelivat iloisesti jo samana iltana.
8.9. - Häissä saatu palaute oli enimmäkseen positiivista, ja itsellenikin olut maistui. Olut maistui myös sulhaselle, joka oli tärkeintä. Toinen kegeistä jäi juhlissa juomatta, ja menee lähiaikoina pulloon.

#84 Marjasour #3

Ensimmäiseksi protoksi tarkoitettu erä meni pilalle kontaminoituneen maitohappobakteerin vuoksi, joten uusi erä piti saada äkkiä käymään. Sain erän aluilleen venyttämällä hääbitterin panopäivää.

Maitohappobakteeriksi tilasin Lallemandin Wildbrew Sour Pitchin, koska kuivatuotteena se vaikutti varmalta valinnalta eikä aikaa ylimääräiseen säätöön ollut.

#84 Marjasour #3

Panopäivä: 10.8.2019

BrewFatherin arvaukset (toteutuneet):

1.048 (1.042)/1.010/5 %

64 % efficiency

0 IBU, ?? EBC

16 l

Vesi: Ca 23, Mg 4, Na 9, Cl 8, SO4 30, HCO3 57 (ei käsitelty)

Mäskäys:

3,00 kg (100,0 %) Thomas Fawcett Maris Otter

90 min @65 °C (14,55 l vettä)

Huuhtelu 8,78 litralla kylmää vettä

Keitto, 15+15 min

Käyminen:

Lallemand Wildbrew Sour Pitch @40 -> 27 °C, 42 h

WLP090 San Diego Super huoneenlämmössä

Kypsytys:

1,00 kg pakastemustikoita

0,50 kg pakastekuningasmarjasekoitusta

Ensimmäisen 15 minuutin keiton jälkeen jäähdytin vierteen 40 asteeseen ja pitchasin noin neljänneksen Sour Pitch -pussista. 42 h myöhemmin lämpötila oli laskenut 26 asteeseen ja pH oli testiliuskan mukaan 3,5 paikkeilla. Kiehautin vierteen uudelleen, jäähdytin ja hiivasin noin 6 dl startterilla.

15.8. - Lisäsin sulatetut marjat.
21.8. - Ei tarpeeksi runkoa, liian vähän marjoja.

#83 ESB #7.2

Toiset kaksi kegiä hääbitteriä.

#83 ESB #7

Panopäivä: 10.8.2019

BrewFatherin arvaukset (toteutuneet):

1.055 (1.056)/1.016/5,3 %

72 % efficiency

35 IBU, 26 EBC

36 l

Vesi: Ca 53, Mg 4, Na 9, Cl 33, SO4 71, HCO3 57

Mäskäys:

8,00 kg (90,0 %) Thomas Fawcett Maris Otter

0,60 kg (6,8 %) Simpsons Crystal Heritage

0,20 kg (2,3 %) Simpsons Crystal DRC

90 min @66 °C (29,05 l vettä)

10 min @78 °C

Huuhtelu 22,73 litralla kylmää vettä

Keitto, 75 min:

75 min - 25 g (8,9 IBU) Challenger @5,1 % AA

15 min - 30 g (4,2 IBU) East Kent Goldings @4,2 % AA

15 min - 30 g (4,9 IBU) Fuggle @4,9 % AA
15 min - 20 g (5,9 IBU) Target @9,0 % AA

15 min - kokonainen Protafloc

5 min - 50 g (3,4 IBU) Challenger @5,1 % AA

5 min - 40 g (1,7 IBU) East Kent Goldings @4,2 % AA

5 min - 40 g (2 IBU) Fuggle @4,9 % AA

5 min - 40 g (4,8 IBU) Target @9,0 % AA

Käyminen:

Imperial Organic Yeast A09 Pub @22 °C, pitchaus 23 °C

Rouhin maltaat 0,8 mm välyksellä ja 2 % esikostutuksella. Yhdistelmä on osoittautunut toimivaksi ja mukavaksi. Saatan kokeilla jossakin tulevassa testierässä vielä 0,7 mm välystä, mutta tällä kertaa halusin toistaa edellisen panon mahdollisimman tarkasti.

Panopäivässä ei ollut mitään ihmeellistä. Kraanavesi on tähän aikaan vuodesta lämpimimmillään, eikä vierre jäähtynyt kuin 23 asteeseen saakka. Laitoin käymään edellisen erän hiivakakuille. Sunnuntaiaamuna alkanut vesilukon tykitys oli  jo maanantai-iltaan mennessä rauhoittunut täysin.

17.8. - Kegiin, FG 1.016 -> 5,3 % abv.
1.9. - Keräsi kehuja ja kiitoksia niin häävierailta kuin hääpariltakin, ja omaan makuunkin sopi paremmin kuin hyvin. Emme huomanneet täyttää vuokraamamme hanalaitteiston vesisäiliötä, joten olut tarjoiltiin lähes huoneenlämpöisenä ja hapot karkasivat vaahtoamisen myötä. Tavallaan cask-henkistä siis, eikä haitannut juodessa ollenkaan. Kotona maistaessa erotin erät toisistaan, tässä erässä Targetin greippisyys oli hieman voimakkaampaa/raikkaampaa kenties eri satovuodesta johtuen. Häissä tarjoillessa en enää erottanut eriä toisestaan.

#82 ESB #7

Viimeiset viilaukset hääbitteriin, edellinen iteraatio oli jo erittäin lähellä haluttua. Käytännön syistä laskin Heritagen määrän takaisin 300 grammaan, ja lisäsin Maris Otterin määrää koska tehokkuus on heitellyt myllyn säätöjen hakemisen vuoksi. Kasvatin myös humalointia maltillisesti ja siirsin kuivahumalat keiton loppuun, jotta olut kirkastuisi paremmin. Lisäksi pidensin mäskäystä ja keittoa hieman parantaakseni tehokkuutta. Edellinen erä kävi liian kuivaksi, joten nostin sokeroitumislämpötilaa asteella.

#82 ESB #7

Panopäivä: 28.7.2019

BrewFatherin arvaukset (toteutuneet):

1.055 (1.056)/1.016 (1.018)/5,1 (5) %

72 % efficiency

36 IBU, 26 EBC

36 l

Vesi: Ca 53, Mg 4, Na 9, Cl 33, SO4 71, HCO3 57

Mäskäys:

8,00 kg (90,0 %) Thomas Fawcett Maris Otter

0,60 kg (6,8 %) Simpsons Crystal Heritage

0,20 kg (2,3 %) Simpsons Crystal DRC

90 min @66 °C (30 l vettä)

10 min @78 °C

Huuhtelu 21,8 litralla kylmää vettä

Keitto, 75 min:

75 min - 20 g (8,6 IBU) Challenger @6,2 % AA

15 min - 30 g (4,2 IBU) East Kent Goldings @4,2 % AA

15 min - 30 g (4,9 IBU) Fuggle @4,9 % AA
15 min - 20 g (5,5 IBU) Target @8,4 % AA

15 min - kokonainen Protafloc

5 min - 50 g (3,4 IBU) Challenger @5,1 % AA

5 min - 30 g (1,7 IBU) East Kent Goldings @4,2 % AA

5 min - 30 g (2 IBU) Fuggle @4,9 % AA

5 min - 45 g (5 IBU) Target @8,4 % AA

Käyminen:

Imperial Organic Yeast A09 Pub @22 °C, pitchaus 21 °C

Tein pari kuukautta aiemmin startterista säilötystä hiivasta kahden litran startterin viisi päivää ennen panoa. Jostain syystä A09 Pub ei flokkuloidu yhtä hyvin kuin WLP002, startteriin muodostuu kyllä hiivaklönttejä samaan tapaan mutta suspensioonkin jää todella paljon tavaraa.

Panopäivänä rouhin maltaat 0,8 mm välyksellä ja 2 % esikostutuksella. Tällä yhdistelmällä mäskipatja vetää kohtalaisen hyvin, koska esikostutus auttaa pitämään jyvien kuoret ehjänä. Rouhin maltaat suoraan mallaspiippuun, joka ei ole paakkuuntumisen kannalta kovin optimaalinen ratkaisu - ehkä olisi syytä käydä jonottamassa ämpäri tähän tarkoitukseen.

Ennen mäskäystä säädin veden BrewFatherin laskurin mukaisesti. Lisäksi laskin mäskin pH:n 5.2:een maitohapolla. Sisäänmäskäys vaati paljon sekoittamista ja paakkujen metsästämistä. Kävin sekoittamassa mäskiä uudelleen 15 minuuttia sisäänmäskäyksen jälkeen, ja huomasin asettaneeni termostaatin 67 asteeseen suunnittelemani 66 asteen sijaan. Ensimmäiset parikymmentä minuuttia mäskäyksestä tapahtui siis astetta liian korkeassa lämpötilassa. Muuten mäskäys sujui ongelmitta, ja huuhtelussakin mäskipatja veti hyvin.

Vierteen lämmitys keittoon oli hidasta, ja isompia eriä tehdessä kattilan eristetakki olisikin varmasti hyödyllinen. Humalasiivilä aiheutti pieniä ongelmia keiton aikana, sillä se ei oikein tahtunut pysyä pinnalla. 250 grammaa pellettiä tuntuu olevan aika lailla maksimi yhdelle siivilälle. Lisäksi ilmeisesti mallaspiipun ohi oli päässyt vähän jyviä, sillä pumppu meni keiton aikana tukkoon ja jouduin täyttämään käymiskegit hanasta.

Illan päätteeksi laitoin noin 27 asteeseen jäähdyttämäni kegit jäähtymään loppuun käymiskaappiin, ja pitchasin dekantoimani startterin puoliksi kegeihin maanantai-iltana.

10.8. - Kegitin ja jätin huoneenlämpöön odottamaan keezerin tyhjenemistä ja seuraavan batchin valmistumista. Lämpimänä ja hapottomana otetun maistiaisen perusteella onnistui hyvin, Targetista tuli yllättävän voimakasta greippisyyttä näinkin pienellä annostuksella.
1.9. - Keräsi kehuja ja kiitoksia niin häävierailta kuin hääpariltakin, ja omaan makuunkin sopi paremmin kuin hyvin. Emme huomanneet täyttää vuokraamamme hanalaitteiston vesisäiliötä, joten olut tarjoiltiin lähes huoneenlämpöisenä ja hapot karkasivat vaahtoamisen myötä. Tavallaan cask-henkistä siis, eikä haitannut juodessa ollenkaan.

#81 Marjasour #2

Epäonnistunut proto syyshäihin sopivan happamuuden etsimiseen.

#81 Marjasour #2

Panopäivä: 27.7.2019

BrewFatherin arvaukset (toteutuneet):

1.044 (1.021*)/1.009/4,6 %

?? % efficiency

0 IBU, ?? EBC

17 l

Vesi: Ca 23, Mg 4, Na 9, Cl 8, SO4 30, HCO3 57 (ei käsitelty)

Mäskäys:

3,00 kg (100,0 %) Weyermann Barke Vienna

90 min @65 °C (15 l vettä)

Huuhtelu 10,4 litralla kylmää vettä

Keitto, 15+15 min

Käyminen:
The Yeast Bay Lactobacillus Blend kattilassa 30-35 °C n. 24 h

WLP090 San Diego Super huoneenlämmössä

Kypsytys:
2,00 kg pakastemustikoita
0,50 kg pakastevadelmia

Jauhoin maltaat 0,8 mm välyksellä ja 2 % esikostutuksella, nyt jyvien kuoret pysyivät hyvin kasassa. Lactostartterini oli ilmeisesti kontaminoitunut hiivalla, sillä kettle souringin aikana ominaispaino putosi noin noin 1.035 -> 1.015 enkä huomannut tätä ennen keittoa. Marjoista tulee noin 0.005 verran lisää sokereita, eli hyvä jos 2 % makuvissyyn päästään.

12.8. - Ei tähän kannata marjoja tuhlata, viemäriin.

#80 Weizenbock #3

Ensimmäinen pano uudessa kodissa. Syyshäihin tulevan weizenbockin ensimmäinen proto kävi liian kuivaksi ja katkeroa oli liikaa. Lisäksi odotettua paremman tehokkuuden ja korkeamman attenuaation vuoksi ensimmäisen proton alkoholipitoisuus oli turhan korkea, 8,4 %. Sovimme tulevan sulhasen kanssa reseptin viilauksista ja päätimme kokeilla miten karamelliruis toimii karamellivehnän tilalla.

Suunniteltu panopäivä oli viime viikon sunnuntai, mutta lauantai-iltana huomasin yhden mallasmyllyni laakereista hajonneen. Rouhimiseen käyttämäni akkuporakoneen hieman vino akseli oli tuhonnut laakerin paljon nopeammin kuin kuvittelin. Kävin ostamassa laakeriystävällisemmän halpisporakoneen sunnuntaina, ja maanantaina työmatkalla hain Tampereen Laakerikeskuksesta uuden laakerin myllyyn. Ostin samalla toisenkin laakerin siltä varalta, että huono akkupora on kuluttanut myös akselin toisen pään laakeria ennenaikaisesti. Maanantai-iltana totesin ostaneeni vääriä laakereita, ja hain tiistaiaamuna oikeita tilalle. Tiistai-iltana totesin, että eihän tätä ilman prässiä vaihdetakaan ja panemaan olisi päästävä, joten päädyin tilaamaan uuden samanlaisen myllyn Laposta. Halpaa huvia.

#80 Weizenbock #3

Panopäivä: 26.7.2019

BrewFatherin arvaukset (toteutuneet):

1.067 (1.060)/1.017 (1.014)/6,6 (6) %

66 % efficiency

23 IBU, 22,5 EBC

17 l

Vesi: Ca 74, Mg 11, Na 9, Cl 67, SO4 101, HCO3 57

Mäskäys:

2,50 kg (50,0 %) Weyermann Dark Wheat Malt

2,00 kg (40,0 %) Weyermann Barke Vienna

0,50 kg (10,0 %) Weyermann Cararye

25 min @63 °C (19,6 l vettä)

45 min @71 °C

10 min @78 °C

Huuhtelu 8,1 litralla kylmää vettä

Keitto, 75 min:

75 min - 15 g (20 IBU) Magnum @10,2 % AA

Käyminen:

WLP300 Hefeweizen Ale @22 °C, pitchaus 20 °C

Tein kahden litran startterin neljä kuukautta aiemmin talteenotetusta hiivasta muutama päivä ennen suunniteltua panopäivää. Panopäivänä rouhin maltaat 0,8 mm välyksellä ja 1,5 % esikostutuksella. Mäskäys oli varsin tukkoinen kaurankuorista huolimatta, joka johti odotettua heikompaan mäskäystehokkuuteen. Noin kaksi vuorokautta hiivauksen jälkeen runsaimman käymisen loputtua siirsin käymiskegin huoneenlämpöön ja vaihdoin vesilukon spunding valveen.

7.8. - Siirsin käymiskegin keezeriin ja kytkin kaasuun. En vaivautunut siirtämään tarjoilukegiin, koska hiivaa saa olla mukana.
10.8. - Ensimmäiset maistiaiset. Onnistui oikein hyvin, paljon tasapainoisempi kuin ensimmäinen proto.
24.8. - Tuleva sulhanen pääsi maistamaan polttareissa, ruismaltaan outo hedelmäisyys ei maistunut.

#79 ESB #6

ESB:n tuoreimman iteraation postaus unohtui kaikenlaisten kiireiden vuoksi, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Humalointi tuli kuntoon jo edellisellä kierroksella, mutta mallaspohjassa on vielä vähän hiottavaa. Lisäksi jostain syystä Imperialin hiiva ei tunnu flokkuloituvan yhtä hyvä White Labsin, vaikka samaa Fullersin kantaa pitäisi olla. Nostin käymislämpötilaa vielä asteella edellisestä ja pitchasin hiivan suoraan käymislämpötilassa.

#79 ESB #6

Panopäivä: 25.5.2019

BrewFatherin arvaukset (toteutuneet):

1.059 (1.052)/1.017 (1.009)/5,5 (5,6) %

70 % efficiency

31 IBU, 29 EBC

18 l

Vesi: Ca 82, Mg 4, Na 9, Cl 57, SO4 109, HCO3 57

Mäskäys:

3,80 kg (88,4 %) Thomas Fawcett Maris Otter

0,40 kg (9,3 %) Simpsons Crystal Heritage

0,10 kg (2,3 %) Simpsons Crystal DRC

75 min @65 °C (17,8 l vettä)

10 min @78 °C

Huuhtelu 9 litralla hanakuumaa vettä

Keitto, 60 min:

60 min - 20 g (17 IBU) Challenger @6,2 % AA

15 min - 10 g (2,8 IBU) East Kent Goldings @4,2 % AA

15 min - 10 g (3,3 IBU) Fuggle @4,9 % AA

15 min - puolikas Protafloc

5 min - 20 g (3,4 IBU) Challenger @6,2 % AA

5 min - 20 g (4,6 IBU) Target @8,4 % AA

Käyminen:

Imperial Organic Yeast A09 Pub @22 °C, pitchaus 21 °C

Kuivahumalointi:

5 pv - 15 g East Kent Goldings @4,2 % AA

5 pv - 15 g Fuggle @ 4,9 % AA

Panopäivänä rouhin maltaat 0,8 mm välyksellä 2% esikostutuksella. Myllystä oli ilmeisesti tässä vaiheessa jo yksi laakeri lauennut, joten rouhiminen oli melko tuskaista.

Viiden kuivahumalointivuorokauden jälkeen asetin käymiskaapin termostaatin 0,5 °C:een, johon olut unohtui lageroitumaan reiluksi kuukaudeksi.

22.7. - Otin viikonloppuna ensimmäiset maistiaiset. Kävi liian kuivaksi, mutta muuten resepti alkaa olla hyvällä mallilla. Pientä hiivan karheutta/tunkkaisuutta tuntuu vielä maussa. Saatan sittenkin vielä hieman säätää humalointia seuraavaan versioon ainakin siirtämällä kuivahumalat keiton loppuun, jotta olut kirkastuisi nopeammin.

#78 Weizenbock #2

Lauantaina panovuorossa oli weizenbock-prototyyppi tulevia syyshäitä varten. Edellinen weizenbock-yritykseni oli kolmen tai neljän vuoden takaa, eikä olut onnistunut ollenkaan. Reseptiä ei ikävä kyllä ole jäänyt talteen, mutta suurin ongelma oli todella korkealle (~1.035) jäänyt ominaispaino.

Olen kohtuullisen kyllästynyt BeerSmithin mobiiliversion bugisuuteen, joten päätin testata mm. Arsegan/Hopcat/Brew Devil... -käyttäjien Facebook-ryhmässä suositeltua Brewfatheria. Brewfather on ilmainen selaimessa toimiva reseptinsuunnitteluohjelma, josta löytyy myös varastonhallinta ja vesiprofiilien lasku. Nimellisellä 1,99 dollarin kuukausimaksulla (tai $19,99/vuosi) saa Premium-tilin, jolla tallennettujen reseptien ja batchien määrärajoitus poistuu ja joitakin lisäominaisuuksia aukeaa.

Mallaspohjalla hain selvästi tummasävyistä, mutta kuitenkin helposti juotavaa runkoa. Mäskäysohjelmana kokeilin pitkästä aikaa hochkurzia, joskin aikataulullisista syistä jouduin jättämään molemmat sokeroitumistauot lyhyiksi. Katkeron laskin tyylillisesti aivan ylärajalle, jotta FG:n jääminen ennustettua korkeammalle tasolle ei haittaisi niin paljoa. Keittoaikaa pidensin viidellätoista minuutilla, jotta saisin hieman enemmän vettä huuhteluun.

Kokeilin myös maltaiden esikostutusta uudelleen huomattavasti viime kertaa paremmalla menestyksellä. Punnitsin kerrallaan noin kilon maltaita kulhoon, ja lisäsin suihkepullosta vettä yhteensä noin 1,5 % painosta parin suihkauksen välein sekoittaen. Mallasjauho ei mennyt taikinaksi, ja kuoret pysyivät kohtuullisen hyvin kasassa. Seuraavalla panokerralla uskallan lisätä suositellut 2 % vettä ja rouhia hieman pienemmällä välyksellä, nyt välyksenä oli 0,9 mm.

#78 Weizenbock #2

Panopäivä: 23.3.2019

BrewFatherin arvaukset (toteutuneet):

1.068 (1.074)/1.018 (1.010)/6,6 (8,4) %

71 % efficiency

31 IBU, 24,5 EBC

18 l

Vesi: Ca 73, Mg 11, Na 9, Cl 66, SO4 100, HCO3 57

Mäskäys:

2,50 kg (45,5 %) Weyermann Barke Vienna

2,50 kg (45,5 %) Weyermann Dark Wheat Malt

0,50 kg (9,1 %) Weyermann Carawheat

30 min @63 °C (20,8 l vettä)

30 min @71 °C

10 min @78 °C

Huuhtelu 7,3 litralla hanakuumaa vettä

Keitto, 75 min:

75 min - 17 g (30 IBU) Magnum @14,2 % AA

Käyminen:

WLP300 Hefeweizen Ale @20 °C, pitchaus 20 °C

Kasvatin startterin kolmessa erässä muutaman viikon aikana aloittaen yli puolitoista vuotta sitten talteenotetusta hiivasta. Yllättäen hiiva heräsi alle vuorokaudessa jo ensimmäisen startterin kohdalla.

Tiesin panopäivän olevan kiireinen, joten mittasin veden ja rouhin pohjamaltaat valmiiksi edellisenä iltana. Panopäivälle jätin karamellimaltaan rouhinnan (ulkoistin tulevalle sulhaselle) ja veden säädön. BrewFather osasi tarjota sopivaa vesiprofiilia ja laski itse tarvittavat mineraali- ja happolisäykset, joka oli jo heti iso plussa aiempaan säätöön Brewer's Friendin laskurin ja BeerSmithin kanssa.

Maltaiden esikostutuksesta ja runsaista kaurankuorista huolimatta mäskipatja veti huonosti, ja suuri osa vierteestä kiersi mäskikorin ylivuotoputken kautta. Vierre alkoi silti kirkastua nopeasti, joten päättelin että jotain on mentävä mäskipatjankin läpi enkä vaivautunut sekoittelemaan mäskiä kesken kaiken. Tässä vaiheessa osasin jo päätellä, että mäskäystehokkuus tulee jäämään arvioidusta.

Huuhtelun jälkeen jätin mäskikorin valumaan kattilan päälle, ja juuri ennen kiehumisen alkua puristelin vielä viimeiset helposti irtoavat desit sekaan. Lisäsin 17 grammaa Magnumia heti keiton alettua. Noin 15 minuuttia ennen keiton loppua kytkin pumpun päälle sen desinfioimiseksi. Keiton jälkeen vierre jäähtyi todella nopeasti, kahdenkymmenen minuutin jälkeen lämpötila oli pudonnut jo 12 °C:een. Pitchasin vajaan litran startterista vasta maanantai-iltana, ja tiistaiaamuna käyminen oli jo kovassa vauhdissa. Blowoffia tuli tiistain aikana melko maltillisesti, vajaan litran verran, huolimatta käymiskegin normaaliakin täydemmästä täyttöasteesta. Keskiviikkoaamuna blowoffia ei enää tullut, mutta hiilidioksidia muodostui kovaa vauhtia.

4.4. - SG 1.022, pinnalla vielä kevyt vaahtokerros. Ei virhemakuja eikä katkerokaan lyö yli. Nostin termostaatin asetuksen 24 °C:een. Lämmitystä käymiskaapissani ei ole, eli tasoittunee huoneenlämpöön.
29.4. - Kegitetty, FG 1.010 -> 8,4 % abv.
22.7. - Liian kuiva ja katkero lyö yli, muuten ei valittamista. Alkoholi ei juuri maistu läpi. Valitettavasti käyttötarkoitukseensa turhan vahva, eli toinen proto pitää vielä panna ennen lopullista. Saattaisi kypsyä oikein mukavaksi kellarissa, mutta vastapainepullotin on edelleen hankkimatta eli kypsyttelyt jäävät tekemättä.

#77 Callista Pale Ale

Lauantain reisille menneen panopäivän vuoksi varastossani oli nelisen kiloa kosteaa Golden Promisea, jolle piti keksiä käyttöä ennen kuin se alkaisi itää tai käydä. Päätin panna simppelin pale alen, jolla saisin samalla testattua varsin lupaavan kuuloista Callistaa.

Maltaat olivat laatikon pinnalta täysin kuivia ja sekä tuoksuivat että maistuivat normaalilta. Aivan laatikon pohjalla oli kosteampia jyviä, jotka tuoksuivat happamalta käyvän pullataikinan tapaan mutta kuitenkin maistuivat normaalilta. Sekoitin jyvät huolellisesti keskenään, jotta rouhiminen ei tökkäisi liian kosteisiin jyviin.

Vajaan parin kilon rouhinnan jälkeen telat alkoivat kuitenkin jälleen taikinoitua, joten jouduin keksimään plan b:n. Muistin varastossani olevan lähes tyhjän säkin valmiiksi rouhittua Weyermannin Barke Pilsneriä. Ajoin vajaan kilon mallasta myllyn läpi, ja telat olivat jälleen puhtaat. Löysäsin hieman telaväliä, ja aloin rouhia lisää Golden Promisea. Tällä kertaa telat taikinoituivat jo alle kilon jälkeen, joten luovutin ja vaihdoin loput maltaat Barke Pilsiin.

#77 Callista Pale Ale

Panopäivä: 11.3.2019

BeerSmithin arvaukset (toteutuneet):

1.055 (1.042)/1.009 (1.008)/6,03 (4,54) %

59 % efficiency

30,5 IBU, 12,3 EBC

18 l

Vesi: Ca 23, Mg 4, Na 9, Cl 8, SO4 30, HCO3 57 (ei käsitelty)

Mäskäys:

2,60 kg (63,4 %) Thomas Fawcett Golden Promise

1,40 kg (34,1 %) Weyermann Barke Pilsner

0,10 kg (2,4 %) Simpsons Crystal Heritage

75 min @65 °C (19 l vettä)

10 min @78 °C

Huuhtelu 7 litralla hanakuumaa vettä

Keitto, 60 min:

60 min - 10 g (19,7 IBU) Magnum @14,2 % AA

20 min - 20 g (6,6 IBU) Callista @3,9 % AA

5 min - 30 g (3,2 IBU) Callista @3,9 % AA

Käyminen:

WLP090 San Diego Super @20 °C, pitchaus 20 °C

Kuivahumalointi:

3 pv - 50 g Callista @3,9 % AA

Olin tehnyt hiivalle startterin jo noin viikkoa aiemmin Amarillo IPAa varten. Otin startterista kaksi noin kahden desin lasipurkillista talteen, ja jatkoin sitä noin 1,2 litralla vierrettä.

Tällä kertaa mäski veti todella hyvin. Huuhteluvaiheessa mäskipatjan päälle ei kertynyt vettä ollenkaan. Käymiskegin täytettyäni huomasin vierrettä olevan jäljellä pari litraa normaalin noin puolen litran sijaan. Ominaispaino jäi todella kauas tavoitteesta, joten tarkastelin mäskiä lähempää. Mitä ilmeisimmin telavälin löysäyksen jälkeen "rouhimani" noin 800 grammaa Golden Promisea oli mennyt sellaisenaan läpi myllystä, joka selittää erittäin tehokkaan suodatuksen ja heikon tehokkuuden. Poistamalla tuon noin 800 grammaa mallasta reseptistä laskennallinen tehokkuus olisi ollut 73 %, eli ihan järkevällä tasolla.

Koska vierrettä jäi yli ja se oli ominaispainoltaan miedommasta päästä, otin sitä talteen noin 1,5 litraa kahteen pakastusrasiaan ja laitoin pakastimeen odottamaan seuraavaa startteria.

Tiistaiaamuna pitchasin noin puoli litraa aktiivisesti käyvää startteria, loput noin kaksi litraa menivät lauantaina pantuun Amarillo IPAan.

19.3. - SG 1.009, ei merkkejä käymisestä. Kuivahumaloitu.

22.3. - Kegitetty kolmen päivän kuivahumaloinnin jälkeen, FG 1.008 -> 4,54 % abv.

#76 Amarillo IPA

Välillä on sellaisia päiviä, kun kaikki menee pieleen. Näin oli viime lauantaina. Olin suunnitellut panevani Amarillo/Golden Promise SMaSHin. Koska mallasmyllyni säädöissä oli vielä hakemista, päätin kokeilla samalla maltaiden esikostutusta. Esikostutuksessa ideana on kostuttaa maltaat tasaisesti hyvin pienellä määrällä vettä, jolloin maltaiden kuorista tulee joustavampia ja ne pysyvät rouhiessa ehjempinä. Tämä mahdollistaa tiukemman telavälin, jolloin rouheesta tulee hienompaa ja tehokkuus kasvaa mutta mäski ei silti mene taikinaksi ehjempien kuorten ansiosta.

Noh, lauantai-iltapäivänä alkoi mukamas olla kiire saada mäskäys käyntiin, joten en vaivautunut tarkistamaan oikeaa vesimäärää maltaiden kostutukseen. Laitoin vettä ensin noin puoli litraa ja koska maltaat tuntuivat vielä aika kuivilta, lisäsin toiset puoli litraa. Olin siis kostuttanut maltaat noin 20 % vesimäärällä painoon suhteutettuna verrattuna suositeltuun noin kahteen prosenttiin.

Ensimmäiset ~puoli kiloa menivät myllystä melko kivuttomasti läpi, mutta sitten poran vinkuminen alkoi intensifioitua ja mylly pysähtyi. Hetken ihmettelyn jälkeen totesin telojen olevan taikinan peitossa. Putsasin telat ja yritin jatkaa rouhimista, mutta toiset ~puoli kiloa rouhittuani lopputulos oli sama. Tässä vaiheessa rouhimisen kanssa taisteluun oli palanut sen verran aikaa, että päätin luovuttaa kostutettujen maltaiden suhteen ja korvasin loput neljä kiloa reseptissä Maris Otterilla. SMaSH-ajatuksen kaaduttua päätin olla tuhlaamatta Amarilloa katkerointiin, ja sen sijaan lisätä Magnumia keiton alussa.

#76 Amarillo IPA

Panopäivä: 9.3.2019

BeerSmithin arvaukset (toteutuneet):

1.068 (1.070)/1.010 (1.012)/7,66 (7,50) %

66 % efficiency

75 IBU, 11,6 EBC

18 (16) l

Vesi: Ca 23, Mg 4, Na 9, Cl 8, SO4 30, HCO3 57 (ei käsitelty)

Mäskäys:

4,00 kg (80,0 %) Thomas Fawcett Maris Otter

1,00 kg (20,0 %) Thomas Fawcett Golden Promise

75 min @66 °C (15,8 + 3,0 l vettä)

10 min @78 °C

Huuhtelu 7,1 litralla hanakuumaa vettä

Keitto, 60 min:

60 min - 20 g (38,0 IBU) Magnum @14,2 % AA

15 min - 20 g (10,2 IBU) Amarillo @7,7 % AA

10 min - 40 g (14,9 IBU) Amarillo @7,7 % AA

5 min - 40 g (8,2 IBU) Amarillo @7,7 % AA

Käyminen:

WLP090 San Diego Super @20 °C, pitchaus 20 °C

Kuivahumalointi:

7 pv - 150 g Amarillo @7,7 % AA

Muutamaa päivää ennen panoa tein 1,6 litran startterin syyskuun lopussa Jämästoutin startterista talteenotetusta WLP090:sta. Tein startterivierteestä hieman normaalia vahvempaa, laskennallinen OG oli noin 1.050.

Kun viimein sain rouhitut maltaat veteen, huomasin BeerSmithin laskeman 15,8 litran strike waterin olevan aivan liian vähän. Siirsin kolme litraa vettä huuhtelusta mäskäykseen, jolloin mäskistä tuli normaalimman paksuista. Hyvin pian huomasin, että varsin reippaasta kaurankuoriannoksesta huolimatta mäski veti jälleen kerran todella huonosti.

Ulosmäskäyksen jälkeen huuhtelin mäskin normaalisti. Huuhtelu oli todella hidasta. Keitto sentään sujui ongelmitta, viimeisen humalalisäyksen jälkeen tosin huomasin etten ollut laskenut veden mineraalilisäyksiä tai pH-arviota ollenkaan.

Todella tukkoisen mäskin vuoksi käymiskegiin päätyi tavaraa vain 14 litraa. Vierre oli sentään arvioitua vahvempaa, ominaispaino oli 1.074 arvioidun 1.068 sijaan. Päätin kasvattaa startteria ja pitchata kaksi litraa, jotta pääsisin lähemmäs tavoiteominaispainoa ja takaisin DIPAmaasta IPAmaahan. Pitchasin aktiivisesti käyvästä startterista puolisen litraa Callista Pale Aleen, ja loput pari litraa tähän.

19.3. - Käy edelleen, SG 1.020. Kuivahumaloitu.
26.3. - FG 1.012 -> 7,5 % abv. Jännä purukumimainen tuoksu, toivottavasti selkiytyy. Kegitin, mutta keezerissä ei ole tilaa joten jää huoneenlämpöön odottamaan vuoroaan. Lisäsin myös liivatetta kegiin.

#75 ESB #5

Lauantaina panovuorossa oli ESB:n seuraava iteraatio. ESB #4 oli jo varsin hyvä, mutta vielä löytyi viilattavaa. Tällä kertaa käytin pohjamaltaana Simpsonsin Low Colouria voimakkaamman makuista Thomas Fawcettin Maris Otteria. Erikoismaltaissa pidin Crystal Heritagen mukana, mutta heivasin T50:n ja Golden Naked Oatsin pois. Otin lisäksi mukaan vähäsen Crystal DRC:tä, jonka luvataan tuovan makuprofiiliin voimakasta karamelliä ja kevyttä luumuisuutta sekä rusinaisuutta.

Humalointiin otin mukaan uusina lajikkeina Challengerin ja Targetin, joita myös Fuller's käyttää ESB:ssä. Vähensin humalointia hieman edellisestä iteraatiosta, mutta lisäsin vähäsen EKG:a ja Fugglea kuivahumalointiin.

Nostin myös käymis- ja hiivauslämpötiloja asteella lisätäkseni hiivan esterituotantoa.

#75 ESB #5

Panopäivä: 23.2.2019

BeerSmithin arvaukset (toteutuneet):

1.056 (1.053)/1.014 (1.016)/5,57 (4,92) %

77 % efficiency

31,6 IBU, 25,5 EBC

18 l

Vesi: Ca 83, Mg 4, Na 9, Cl 57, SO4 109, HCO3 57

Mäskäys:

3,60 kg (90,0 %) Thomas Fawcett Maris Otter

0,30 kg (7,5 %) Simpsons Crystal Heritage

0,10 kg (2,5 %) Simpsons Crystal DRC

75 min @66 °C (19 l vettä)

10 min @78 °C

Huuhtelu 7,4 litralla hanakuumaa vettä

Keitto, 60 min:

60 min - 20 g (17,2 IBU) Challenger @6,2 % AA

15 min - 10 g (2,9 IBU) East Kent Goldings @4,2 % AA

15 min - 10 g (3,4 IBU) Fuggle @4,9 % AA

15 min - puolikas Protafloc

5 min - 20 g (3,4 IBU) Challenger @6,2 % AA

5 min - 20 g (4,7 IBU) Target @8,4 % AA

Käyminen:

Imperial Organic Yeast A09 Pub @21 °C, pitchaus 18 °C

Kuivahumalointi:

5 pv - 15 g East Kent Goldings @4,2 % AA

5 pv - 15 g Fuggle @ 4,9 % AA

Tein panopäivää edeltävänä tiistaina noin 1,8 litran startterin kolmesta purkista edellisen ESB:n panopäivänä talteenotettua hiivaa. Panopäivänä otin samaisesta startterista kaksi noin kolmen desin purkillista hiivaa talteen ennen startterin cold crashia.

Tilaamani rakotulkki ehti saapua tämän ja Vienna Lagerin panojen välissä, joten sain säädettyä myllyn tarkemmin. Ensimmäisellä kokeilulla käyttämäni luottokortin paksuus oli noin 0,75 mm ja lopputulos oli liian hienoa, joten päätin kokeilla 0,9 mm rakoa. Olin unohtanut ladata porakoneen akut edellisen panopäivän jäljiltä, eikä niissä riittänyt virtaa kuin noin kilon rouhimiseen. Mylly oli yllättävän nopea käsipelilläkin, eikä loppujen maltaiden rouhimisessa mennyt kauaa toisen panomiehen avustaessa.

Veden säädin vastaamaan ESB #4:n yhteydessä hyväksi todettua profiilia. Mineraalilisäykset laskin tuttuun tapaan Brewer's Friendin laskurilla, ja tälläkin kertaa laskuri ennusti mäskin pH:n olevan sopivalla alueella ilman happolisäystä.

Mäskipatja veti aluksi varsin huonosti tälläkin rouhintakarkeudella huolimatta melko reippaasta määrästä kaurankuoria. Jostain syystä patja alkoi kuitenkin päästää vierrettä paremmin lävikseen noin 45 minuutin mäskäyksen jälkeen. Aikataulullisista syistä johtuen en ehtinyt mäskätä yli 75 minuuttia, joten jätin joditestin tekemättä. Mäskäystehokkuus oli hieman huonompi kuin odotin, ja epäilen ettei konversio ollut täydellinen alun heikosta kierrosta johtuen. Rouhin seuraavan erän maltaat samalla raolla, käytän enemmän kaurankuoria ja seuraan konversiota jodilla.

Alkuperäisessä reseptissäni oli keittolisäyksenä myös 20 g Northdownia 5 min kohdalla. Humalalisäyksiä punnitessani huomasin kuitenkin, että olin unohtanut tilata kyseistä humalaa Panimonurkasta. Päätin silti pitää muut humalalisäykset ennallaan, muutama IBU sinne tänne. Ilmeisesti makuprofiilikin on hyvin lähellä Challengeria, eli mistään tajuntaa räjäyttävästä lisäyksestä ei olisi ollut kyse.

Jäähdytin vierteen vahingossa 17 °C asti, ja jätin sen lämpenemään käymiskaappiin noin vuorokaudeksi. Pitchasin dekantoidun ja huoneenlämpöisen startterin sunnuntai-iltana, ja nostin kaapin termostaatin asetuksen 21 °C:een.

1.3. - SG 1.018, heitin kuivahumalat sekaan.

6.3. - FG 1.016 -> 4,92 %. Paineistin kegin ja asetin termostaatin 0,5 °C:een.

11.3. - Kegitin ja siirsin keezeriin karbonoitumaan.

#74 Vienna Lager

Joulukuu ja tammikuu olivat panimossa hiljaisempaa aikaa tammikuun lopun keezerin kunnostusta ja mallaslaatikoiden hankintaa lukuunottamatta. Helmikuussa päätin ryhdistäytyä, ja tilasin Homebrewshopista ihan pätevän oloisen valssimyllyn vajaan 80 euron hintaan. Ostin myös säkilliset Thomas Fawcettin Maris Otteria (1,44 e/kg) ja Weyermannin Barke Viennaa (1,20 e/kg), sekä viisi kiloa Fawcettin Golden Promisea (2,39 e/kg) ja Weyermannin Dark Wheatia (2,35 e/kg). Viiden kilon erät tulivat tukevissa muovirasioissa muovipussien sijaan, which was nice.

Ensimmäiseksi panoksi itse rouhituilla maltailla valikoitui yksinkertainen Vienna lager paristakin syystä. Ensinnäkin halusin saada selkeän kuvan viennamaltaan makuprofiilista (kun sitä nyt tuli säkillinen hankittua...) ja toisekseen järkeilin, ettei hienommaksi rouhitun maltaan vaikutuksella mäskäystehokkuuteen olisi tässä niin suurta merkitystä. BJCP:n tyyliopas antaa tyylille melko kapean ominaispainoalueen, 1.048-1.055, mutta ehkä mahdollisen ylityksen tai alituksen kanssa voisi kuitenkin elää.

#74 Vienna Lager

Panopäivä: 16.2.2019

BeerSmithin arvaukset (toteutuneet):

1.052 (1.059)/1.012 (1.013)/5,23 (6,17) %

79 % efficiency

26,7 IBU, 23,1 EBC

17,5 (17) l

Vesi: Ca 60, Mg 11, Na 10, Cl 76, SO4 61, HCO3 31

Mäskäys:

4,00 kg (98,8 %) Weyermann Barke Vienna

0,05 kg (1,2 %) Weyermann Carafa Special II

90 min @65 °C (19,2 l vettä)

10 min @78 °C

Huuhtelu 6,5 litralla hanakuumaa vettä

Keitto, 120 min:

60 min - 10 g (19,6 IBU) Magnum @14,2 % AA

10 min - 20 g (6,4 IBU) Hallertau Tradition @6,4 % AA

10 min - puolikas Protafloc

Käyminen:

WLP833 German Bock Lager @12 °C

Muutamaa päivää ennen panoa tein hiivasta parin litran startterin, josta otin panoa edeltävänä päivänä kaksi noin kolmen desin lasipurkillista talteen ennen startterin cold crashia.

Panopäivänä rouhin maltaat kahteen kertaan. Mylly oli kasattu siltä osin väärin, että oikeaan suuntaan pyörittäessä akseli ruuvautui heti irti. Käänsin toisen telan ympäri, ja rouhin maltaat uudelleen suoraan mallaspiippuun. Tilaamani rakotulkki ei ollut vielä saapunut, joten käytin rakona luottokortin paksuutta.

Säädin mäskäysveden haluamaani profiilia vastaavaksi epsom-suolalla, kalsiumkloridilla, ruokasuolalla ja maitohapolla. Lisäykset laskin tuttuun tapaan Brewer's Friendin laskurilla. Kun mäskäystä oli kulunut puoli tuntia, huomasin ettei mallaspeti päästä mitään lävitseen. Lisäsin joukkoon reilusti kaurankuoria, sekoitin ja jatkoin mäskäystä. Valtaosa vierteestä kiersi edelleen ylivuotoputken kautta, ja huuhtelu oli hyvin hidasta. Tukkoisuudesta huolimatta mäskäystehokkuus kasvoi huomattavasti.

Laitteiston Beersmith-profiilissa on vielä hieman säätöä, vierrettä tuli vähäsen odotettua vähemmän. Täytyy kiinnittää lisää huomiota vierremääriin eri vaiheissa, veikkaan että olin arvioinut sekä keitto- että rupahäviöt vähäsen alakanttiin. Suuresta virheestä ei onneksi ole kyse.

Hiivasin vierteen sunnuntai-iltana dekantoidulla startterilla, jonka olin jättänyt käymiskaappiin tasaantumaan samaan lämpötilaan vierteen kanssa. Maanantai-iltana vesilukko pulputteli jo hissukseen. Aikataulullisista syistä joudun nostamaan käymislämpötilaa vähän turhan nopeasti, mutta eiköhän tästä silti ihan juotavaa tavaraa tule.

21.2. - Aamulla termostaatti 14 °C:een.

22.2. - Aamulla termostaatti 16 °C:een.

23.2. - Aamulla termostaatti 18 °C:een.

24.2. - Illalla termostaatti 21 °C:een.

28.2. - SG 1.014.

6.3. - FG 1.013 -> 6,17 % vauhtia. Paineistin kegin ja asetin termostaatin 0,5 °C:een.

9.3. - Kegitin ja siirsin keezeriin karbonoitumaan.

Keezerin perusparannus

Keezer eli keg freezer on kaikessa yksinkertaisuudessaan pakastin, jonka oma termostaatti on tavalla tai toisella ohitettu jotta lämpötila pysyy plussan puolella. Sen tehtävä on pitää yksi tai useampi oluttynnyri tarjoilulämpötilassa, ja usein tarjoiluhanat on integroitu keezeriin tavalla tai toisella. Oman yksilöni rakensin syksyllä 2015 arkkupakastimesta, jonka kantta korotin puisella kaulurilla. Kegit olisivat mahtuneet pakastimeen ilman kauluriakin, mutta kauluri mahdollisti hanojen kiinnityksen muokkaamatta itse pakastinta mitenkään. Ensimmäinen, hyvin rujo proof-of-concept -henkinen versio käsitti kolme kompensaattorihanaa, ja kaulus oli käsittelemätöntä kestopuuta. "Tiivisteet" kannen ja kauluksen välissä olivat jesarilla kiinnitettyä ja suunnilleen oikeaan muotoon leikattua styroksia. Termostaattina toimi jatkojohdon virtaa pätkivä STC-1000, joten pakastimen omiin sähköihin ei tarvinnut koskea.

Hyvin pian ensimmäisen version jälkeen piilotin ruman kestopuurungon höylätyn, hiotun ja huomattavasti leveämmän lautakauluksen sisälle ja lisäsin kaksi kiinalaista hanaa. Käsittelin kauluksen tummalla petsillä, joka ikävä kyllä oli vesiliukoista. Kaulus oli silti sellaisenaan käytössä lähes kaksi vuotta, vuotavat kiinalaiset hanat tosin vaihdoin alkuperäisten kompensaattorihanojen mallisiin noin vuoden hajoilun jälkeen. Viimeisimmän muuttoni yhteydessä keezer piti purkaa kuljetusta varten, ja päätin käsitellä kaulurin uudelleen mustalla öljyliukoisella petsillä ja lakalla.

Keezer edellisen muuton jälkeen. Rosterikourusta olen luopunut, ja hanojen suuttimet ovat nykyään rosteria.

Vaikka keezer olikin ajanut asiansa mallikkaasti ensimmäisestä versiosta asti, oli siinä joitakin ikäviä piirteitä. Alkuperäinen kaulusrakenne oli kaukana tiiviistä, joten seinille ja pohjalle alkoi muodostua jäätä varsin nopeasti. Ilman kierrätys pakastimen sisällä nopeutti jään kertymistä, joten en kierrättänyt ilmaa mitenkään eikä lämpötilajakauma ollut kovin tasainen. Tämä ilmeni muun muassa runsaana vaahtoamisena ensimmäistä tuoppia ottaessa, koska hanat ja niihin johtavat letkut olivat paljon olutta lämpimämpiä. STC-1000:n kotelointi oli jäänyt vähän vaiheeseen, ja termostaatti kökötti teipattuna kanteen jatkojohdon vieressä. Olutletkut alkoivat myös olla elinkaarensa päässä.

Lähtötilanne.

Keezerin kunnostus alkoi tiivistämisellä. Purin kaulurin, revin vanhat styroksihirvitykset pois ja kiersin kaulurin ja pakastimen rungon väliset raot solukumitiivisteellä. Kaulurin runkoon laitoin styroksihirvitysten tilalle ensin kaapelikourua, ja kaapelikourun päälle toisenlaista solukumitiivistettä. Päätin käyttää kaapelikourua, koska suunnitelmissani on jollakin aikajänteellä lisätä kullekin hanalle virtausmittari RaspberryPintsia varten sekä useampi lämpöanturi tarkempaa lämpötilan säätöä varten. Viimeiset raot täsmäpaikkasin kolmannen mallisella solukumitiivisteellä. Jälkikäteen ajateltuna olisin ostanut enemmän kaapelikourun päällä käyttämääni tiivistettä ja vaihtanut myös kannen alkuperäisen tiivisteen siihen, mutta toimii tämä näinkin.

Alunperin tarkoituksenani oli vaihtaa letkuliittimet John Guest -liittimiin ja letkut Valparin jäykempiin ja ohuempiin. Ennen liittimien tilausta löysin kuitenkin panokaapistani noin seitsemän metriä letkua, jonka olemassaolon olin unohtanut. Tämä riitti paremmin kuin hyvin letkujen vaihtoon, joten jätin liittimet entiselleen. Letkujen vaihdon yhteydessä purin ja pesin kaikki hanat ja liittimet, ja lisäsin kunkin hanan perään letkun ympärille 40 cm pätkän kupariputkea tehostamaan jäähdytystä.

Hanat purettuna odottamassa pesua.

Letkujen kylmänä pysymistä auttava kupariputki.

Lopputulos sisältä. Lämpöanturi on upotettu kahden litran vesipulloon, jonka vieressä oleva tuuletin tasaa lämpötilaeroja. Säilötyt hiivat mahtuvat tuulettimen viereen kompressorin kummulle.

Viimeisinä parannuksina integroin STC-1000:n suoraan pakastimen sähköihin, ja tein kaasuletkulle läpiviennin kauluriin. Toinen kaasuletkuista kulkee edelleen kannen ja kaulurin välistä, mutta olen lisäämässä keezeriin sekundaariregulaattorin lähiaikoina, jolloin toista ulkopuolelta tulevaa kaasuletkua ei enää tarvita. Sekundaariregulaattori mahdollistaa eri kegien pitämisen eri painetasoilla, jolloin karbonaation suhteen ei tarvitse tehdä kompomisseja vaan voin tarjoilla hefeweizenit lähempänä kolmea volsia ja brittialet lähempänä kahta.

Kaiken kaikkiaan perusparannukseen paloi yhden viikon arki-illat ja valtaosa lauantaista. Pelkästään purku, pesu, desinfiointi ja kuivaus ottivat kolme iltaa. Työ kuitenkin kannatti, sillä keezer on ollut taas käytössä yli neljä viikkoa eikä jäätä ole muodostunut mihinkään. Kosteudenpoistajan olen tyhjentänyt kerran, vaikka vettä oli kertynyt alle desilitra. Kupariputket poistavat ylimääräisen vaahtoamisen kokonaan, ja voin käyttää maistiaisten tarjoiluun jopa pieniä ~desin vetoisia festarilaseja.

Valmis! Vieressä näkyvälle käymiskaapille tullee samainen projekti eteen lähitulevaisuudessa...