Keezerin perusparannus

Keezer eli keg freezer on kaikessa yksinkertaisuudessaan pakastin, jonka oma termostaatti on tavalla tai toisella ohitettu jotta lämpötila pysyy plussan puolella. Sen tehtävä on pitää yksi tai useampi oluttynnyri tarjoilulämpötilassa, ja usein tarjoiluhanat on integroitu keezeriin tavalla tai toisella. Oman yksilöni rakensin syksyllä 2015 arkkupakastimesta, jonka kantta korotin puisella kaulurilla. Kegit olisivat mahtuneet pakastimeen ilman kauluriakin, mutta kauluri mahdollisti hanojen kiinnityksen muokkaamatta itse pakastinta mitenkään. Ensimmäinen, hyvin rujo proof-of-concept -henkinen versio käsitti kolme kompensaattorihanaa, ja kaulus oli käsittelemätöntä kestopuuta. "Tiivisteet" kannen ja kauluksen välissä olivat jesarilla kiinnitettyä ja suunnilleen oikeaan muotoon leikattua styroksia. Termostaattina toimi jatkojohdon virtaa pätkivä STC-1000, joten pakastimen omiin sähköihin ei tarvinnut koskea.

Hyvin pian ensimmäisen version jälkeen piilotin ruman kestopuurungon höylätyn, hiotun ja huomattavasti leveämmän lautakauluksen sisälle ja lisäsin kaksi kiinalaista hanaa. Käsittelin kauluksen tummalla petsillä, joka ikävä kyllä oli vesiliukoista. Kaulus oli silti sellaisenaan käytössä lähes kaksi vuotta, vuotavat kiinalaiset hanat tosin vaihdoin alkuperäisten kompensaattorihanojen mallisiin noin vuoden hajoilun jälkeen. Viimeisimmän muuttoni yhteydessä keezer piti purkaa kuljetusta varten, ja päätin käsitellä kaulurin uudelleen mustalla öljyliukoisella petsillä ja lakalla.

Keezer edellisen muuton jälkeen. Rosterikourusta olen luopunut, ja hanojen suuttimet ovat nykyään rosteria.

Vaikka keezer olikin ajanut asiansa mallikkaasti ensimmäisestä versiosta asti, oli siinä joitakin ikäviä piirteitä. Alkuperäinen kaulusrakenne oli kaukana tiiviistä, joten seinille ja pohjalle alkoi muodostua jäätä varsin nopeasti. Ilman kierrätys pakastimen sisällä nopeutti jään kertymistä, joten en kierrättänyt ilmaa mitenkään eikä lämpötilajakauma ollut kovin tasainen. Tämä ilmeni muun muassa runsaana vaahtoamisena ensimmäistä tuoppia ottaessa, koska hanat ja niihin johtavat letkut olivat paljon olutta lämpimämpiä. STC-1000:n kotelointi oli jäänyt vähän vaiheeseen, ja termostaatti kökötti teipattuna kanteen jatkojohdon vieressä. Olutletkut alkoivat myös olla elinkaarensa päässä.

Lähtötilanne.

Keezerin kunnostus alkoi tiivistämisellä. Purin kaulurin, revin vanhat styroksihirvitykset pois ja kiersin kaulurin ja pakastimen rungon väliset raot solukumitiivisteellä. Kaulurin runkoon laitoin styroksihirvitysten tilalle ensin kaapelikourua, ja kaapelikourun päälle toisenlaista solukumitiivistettä. Päätin käyttää kaapelikourua, koska suunnitelmissani on jollakin aikajänteellä lisätä kullekin hanalle virtausmittari RaspberryPintsia varten sekä useampi lämpöanturi tarkempaa lämpötilan säätöä varten. Viimeiset raot täsmäpaikkasin kolmannen mallisella solukumitiivisteellä. Jälkikäteen ajateltuna olisin ostanut enemmän kaapelikourun päällä käyttämääni tiivistettä ja vaihtanut myös kannen alkuperäisen tiivisteen siihen, mutta toimii tämä näinkin.

Alunperin tarkoituksenani oli vaihtaa letkuliittimet John Guest -liittimiin ja letkut Valparin jäykempiin ja ohuempiin. Ennen liittimien tilausta löysin kuitenkin panokaapistani noin seitsemän metriä letkua, jonka olemassaolon olin unohtanut. Tämä riitti paremmin kuin hyvin letkujen vaihtoon, joten jätin liittimet entiselleen. Letkujen vaihdon yhteydessä purin ja pesin kaikki hanat ja liittimet, ja lisäsin kunkin hanan perään letkun ympärille 40 cm pätkän kupariputkea tehostamaan jäähdytystä.

Hanat purettuna odottamassa pesua.

Letkujen kylmänä pysymistä auttava kupariputki.

Lopputulos sisältä. Lämpöanturi on upotettu kahden litran vesipulloon, jonka vieressä oleva tuuletin tasaa lämpötilaeroja. Säilötyt hiivat mahtuvat tuulettimen viereen kompressorin kummulle.

Viimeisinä parannuksina integroin STC-1000:n suoraan pakastimen sähköihin, ja tein kaasuletkulle läpiviennin kauluriin. Toinen kaasuletkuista kulkee edelleen kannen ja kaulurin välistä, mutta olen lisäämässä keezeriin sekundaariregulaattorin lähiaikoina, jolloin toista ulkopuolelta tulevaa kaasuletkua ei enää tarvita. Sekundaariregulaattori mahdollistaa eri kegien pitämisen eri painetasoilla, jolloin karbonaation suhteen ei tarvitse tehdä kompomisseja vaan voin tarjoilla hefeweizenit lähempänä kolmea volsia ja brittialet lähempänä kahta.

Kaiken kaikkiaan perusparannukseen paloi yhden viikon arki-illat ja valtaosa lauantaista. Pelkästään purku, pesu, desinfiointi ja kuivaus ottivat kolme iltaa. Työ kuitenkin kannatti, sillä keezer on ollut taas käytössä yli neljä viikkoa eikä jäätä ole muodostunut mihinkään. Kosteudenpoistajan olen tyhjentänyt kerran, vaikka vettä oli kertynyt alle desilitra. Kupariputket poistavat ylimääräisen vaahtoamisen kokonaan, ja voin käyttää maistiaisten tarjoiluun jopa pieniä ~desin vetoisia festarilaseja.

Valmis! Vieressä näkyvälle käymiskaapille tullee samainen projekti eteen lähitulevaisuudessa...