keskiviikko 19. syyskuuta 2018

#66 New England India Wheat Ale

Totesin varastoinventaarion yhteydessä avattujen humalapussien määrän suureksi. Kesän kiireiden vuoksi perinteinen kesävehnäkin oli jäänyt panematta, joten vehnämallasta oli 3 kg pussi vailla käyttöä. Lisäksi humalahammasta oli kolottanut paria viikkoa aiemmin Manhattanilla nauttimistani tuoreista NEIPA-herkuista lähtien, eikä kotona ollut ollut hanassa mitään överihumaloitua surullisen pitkään aikaan. Päädyin ainoaan loogiseen ratkaisuun, eli NEIPA-tyyliin humaloituun vehnäaleen.

#66 New England India Wheat Ale
Panopäivä: 8.9.2018

BeerSmithin arvaukset (toteutuneet):
1.070 (1.063)/1.008 (1.013)/8,17 (6,59) %
60 % efficiency
66,1 IBU, 9,7 EBC
18 l

Vesi: Ca 100, Mg 10, Na 9, Cl 150, SO4 50, HCO3 25

Mäskäys:
3,00 kg (50 %) Château Wheat Blanc
3,00 kg (50 %) Viking Pale Zero
90 min @63 °C (19,5 l vettä)
60 min @70 °C
15 min @78 °C
Huuhtelu 12 litralla hanakuumaa vettä

Keitto, 60 min:
10 min - puolikas Protafloc
5 min - 80 g (28,6 IBU) Citra @14,2 % AA
5 min - 80 g (25,4 IBU) Simcoe @12,6 % AA
5 min - 40 g (12,1 IBU) Mosaic @12,1 % AA

Käyminen:
TYB Vermont Ale @20 °C, siirto huoneenlämpöön 4 pv hiivauksesta

Kuivahumalointi:
4 pv hiivauksesta/9 pv ennen tarjoilukegiin siirtoa - 105 g Simcoe @12,6 % AA
4 pv hiivauksesta/9 pv ennen tarjoilukegiin siirtoa - 50 g Citra @14,2 % AA
5 pv ensimmäisestä kuivahumaloinnista/4 pv ennen tarjoilukegiin siirtoa - 88 g Mosaic @12,1 % AA
5 pv ensimmäisestä kuivahumaloinnista/4 pv ennen tarjoilukegiin siirtoa -  49 g Citra @14,2 % AA

Tein 2 l startterin neljä päivää ennen panoa. Hiiva oli 16 kk aiemmin startterista talteenotettua ja kylmässä säilytettyä, ja starttasi yllättävän hyvin. Arvioin syntyvän hiivan määrän vierteelleni sopivaksi Harrison-Stetson -menetelmällä.

Panopäivänä laskin Brewer's Friendin vedensäätölaskurilla vaadittavat lisäykset kalsiumkloridiliuosta ja epsom-suolaa 150:50 sulfaatti-kloridisuhdetta varten. pH asettui laskurin mukaan 5,30 paikkeille, joten en lisännyt maitohappoa. Mäskiin lisäsin neljä reilua kourallista kaurankuoria huuhdeltuna ensin kuumalla vedellä.

Mäskäyksen aikana tein joditestit 45, 60 ja 90 min kohdalla. Kun kolmaskin testi näytti että aktiivisuutta olisi vielä, tarkistin mäskin lämpötilan erillisellä lämpömittarilla. Lämpötila oli 63 °C PID:n näyttämän 67 °C sijaan johtuen normaalia hitaammasta vierteenkierrätyksestä. Nostin lämpötilan 70 asteeseen 30 minuutiksi ja tein uuden joditestin, joka näytti entsyymiaktiivisuutta olevan edelleen. Jatkoin mäskäystä vielä 30 min jonka jälkeen siirryin aikataulusyistä huuhteluun tarkistamatta entsyymiaktiivisuutta.

Keitossa laitoin kaikki 200 g humalaa yhteen suodatinputkeen. Keiton jälkeen siivoillessa totesin määrän aivan liian suureksi yhdelle putkelle, koska pelleteistä suuri osa oli edelleen lähes kuivia. Brewhouse efficiency ennätyksellisen huono 60 %.

Annoin vierteen jäähtyä käymiskaapissa seuraavaan aamuun, jolloin pitchasin dekantoidun startterin 18 °C lämpötilassa ja nostin termostaatin asetuksen 20 asteeseen. Vesilukko heräsi reilua vuorokautta myöhemmin. NEIPA-tyylille ominaisen "biotransformation dry hopin" lisäsin kolmantena aktiivisena käymispäivänä yhdessä suodatinputkessa ja neljässä humalointipallossa. Samalla siirsin käymiskegin huoneenlämpöön ja vaihdoin vesilukon spunding valveen.

Viisi vuorokautta ensimmäisen kuivahumaloinnin jälkeen otin ensimmäisen gravity samplen, ja lisäsin loput kuivahumalat yhdessä suodatinputkessa ja yhdessä humalointipallossa hiilidioksidilla huuhdeltuina. Sampleen imeytyneen hiilidioksidin vapauduttua mittasin ominaispainoksi 1.020, eli vielä varsin kaukana BeerSmithin ennusteesta mutta jo hyväksyttävällä alueella - erityisesti reisille menneen mäskäyksen ja vanhan hiivan huomioiden. Maultaan ja tuoksultaan näyte oli mukavan mehuisa ja varsin lupaava. Annan kegin olla rauhassa lauantaihin asti (n. 4 vuorokautta, jonka jälkeen siirrän tarjoilukegiin ja keezeriin hapottumaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti