Syksyn molemmat häät tuli juhlittua, ja oli vihdoinkin aikaa panna olutta ihan omiin tarpeisiin. Edellisestä erästä olikin vierähtänyt yli puoli vuotta.
Tulin hiljattain tilanneeksi säkillisen Weyermannin Munich II:ta, ja alunperin tarkoitus oli panna Munich dunkel pelkkää ko. mallasta käyttäen. Olin kuitenkin hetken mielijohteesta tilannut testattavaksi Weyermannin erikoismaltaita, ja resepti jalostui märzeniksi. Päätin tehdä tuplasatsin, koska kyseessä on perinteisesti melko pitkään kypsytettävä tyyli ja tulevissa tupareissa olutta varmaankin kuluu melko runsaasti.
#87 Märzen
Panopäivä: 15.9.2019
BrewFatherin arvaukset (toteutuneet):
1.061 (1.063)/1.015 (1.018)/6,0 (5,9) %
74 % efficiency
22 IBU, 23,5 EBC
35 l
Vesi: Ca 62, Mg 5, Na 9, Cl 69, SO4 50, HCO3 57
Mäskäys:
5,00 kg (73,7 %) Weyermann Munich II
2,00 kg (21,1 %) Weyermann Barke Vienna
0,20 kg (2,1 %) Weyermann Caramunich II
0,20 kg (2,1 %) Weyermann Carared
0,10 kg (1,1 %) Weyermann Carabohemian
45 min @62 °C (30,8 l vettä)
45 min @71 °C
15 min @78 °C
Huuhtelu 20,6 litralla kylmää vettä
Keitto, 75 min:
75 min - 25 g (17 IBU) Magnum @10,2 % AA
20 min - 20 g (5 IBU) Hallertau Tradition @6,4 % AA
15 min - kokonainen Protafloc
15 min - kokonainen Protafloc
Käyminen:
WLP833 German Bock Lager @14 °C, pitchaus 17 °C
Reilua viikkoa ennen panoa tein helmikuussa Vienna Lagerin panon yhteydessä talteenotetusta hiivasta noin 1,8 litran startterin. Ensimmäisen startterin käytyä dekantoin sen, ja lisäsin noin 1,2 litraa uutta vierrettä.
Panopäivänä rouhin maltaat 0,8 mm välyksellä ja 2 % esikostutuksella. Mäskäys ja erityisesti huuhtelu olivat varsin tukkoisia. Vierre kuumeni kiehuvaksi nopeammin kuin kuvittelin, ja sain siivoilla pientä boiloveria.
Keiton jälkeen edelleen varsin lämmin kraanavesi riitti jäähdyttämään vierteen noin 19 asteiseksi. Laitoin kegit jäähtymään loppuun käymiskaappiin. Ominaispainon puolesta mentiin hieman märzenin tyylirajan yli mutta dunkles bockin alle, mutta kaipa tätä silti voi märzeniksi kutsua. Ei ole niin tarkkaa kotioloissa.
17.9. - Aamulla käymiskaapin termostaatti näytti 13,9 asteen lukemaa. Otin startterista steriloidun salsapurkillisen hiivaa talteen, ja jaoin loput noin kaksi litraa tasan käymiskegien kesken. Termostaatin osoittama lämpötila nousi noin 17 asteeseen, eli samanlaista jännää oli havaittavissa kuin häihin menneen weizenbockin kanssa. Käyminen starttasi hitaanlaisesti, ja vesilukko alkoi pulputella hiljaksiin vasta seuraavana iltana.
20.9. - Termostaatti 15 °C:een aamulla.
21.9. - Termostaatti 16 °C:een aamulla.
22.9. - Termostaatti 18 °C:een aamulla.
23.9. - Termostaatti 20 °C:een illalla, vesilukon tilalle spunding valve noin 1,3 barin paineeseen asetettuna.
25.9. - Ominaspaino illalla noin 1.032, nostin spunding valven suunnilleen 1,9 bariin jonka pitäisi 20 °C:ssa tuottaa 2,5 volsin karbonaatio.
1.10 - Termostaatti 1 °C:een.
10.10. - Kegeihin, FG 1.018. Katkero tuntui vähän ylikorostuneelta, mutta muuten melko lupaava maistiainen. Jätin hiivat käymiskegeihin lauantaita odottamaan.
23.10. - Keezeriin tuli viimein tilaa, joten siirsin ensimmäisen tarjoilukegin huoneenlämmöstä sinne. Nostin kegin paineen noin 40 psi paikkeille ensimmäiseksi vuorokaudeksi, jonka jälkeen lasken paineen tarjoilutasolle.
24.10. - Laskin paineen 14 psi paikkeille.
5.11. - Ei tahdo kirkastua, lisäsin liivatetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti