maanantai 22. lokakuuta 2018

#69 ESB #4

Täydellisen bitterin metsästys jatkui lauantaina neljännen iteraation merkeissä. Samalla pääsin testaamaan uutta panolaitteistoani: Arsegan Easybrew-50. Kyseessä on 50-litrainen versio kiinankattilasta, jota myydään mm. Brew Devilinä ja Brew Monkina maasta riippuen.

Bitterin ensimmäisen version panin kevättalvella 2017. Pohjana käytin Homebrewtalkin foorumeilta löytämääni Common Room ESB:n reseptiä. Omassa versiossani oli 4 kg Thomas Fawcettin Maris Otteria, 300 g Simpsonsin Crystal T50:tä sekä 100 g Simpsonsin Crystal Darkia. Humalointiin 20 g Fuggles & EKG first worttina, 10 g molempia 20 min ja 10 g molempia 0 min. Hiivana Fullersin WLP002. OG oli 1.050 ja kävi 1.011 asti, eli noin 5,2 % alkoholia. Olut onnistui varsin hyvin, mutta kaipasi vähän lisää karamellia ja runkoa.

Toiseen iteraatioon tuplasin karamellimaltaiden ja myöhempien humalalisäysten määrät. Katkero meni tässä versiossa överiksi, aistituntemukseen vaikutti varmaan myös tuo varsin palaneen makuinen Crystal Dark noin 10 IBUn kasvun lisäksi.

Kolmannen version panin kuluvan vuoden alkupuolella. Mallaspohjana oli 4,5 kg Simpsons Maris Otter, 250 g Simpsons Crystal T50 sekä 250 g Simpsons Crystal Heritage. Odotettua korkeamman OG:n (>1.060) ja vaihtuneen hiivan (WLP002 -> FM13 Irish Darkness) vuoksi päädyin kuivahumaloimaan reilulla kädellä, ja lopputulos muuttui britti-IPAksi. Mallasprofiilin puolesta olut alkoi kuitenkin olla jo varsin lähellä.

Neljännen iteraation strategisiksi mitoiksi valikoituivat alle 1.060 OG ja 40 IBUa. Aiempien erien perusteella olin todennut Simpsonsin Heritagen ja T50:n mainioiksi maltaiksi, ja päätin lisätä vielä Golden Naked Oatsia kuultuani siitä paljon hyvää. Maris Otteria ei ollut "normiversiona", joten tilasin Low Colour -versiota. Fullersin hiivakanta (WLP002, 1968, A09) sopii näihin brittitouhuihin jostain kumman syystä kovin hyvin, joten tilasin sitä Imperial Yeastin kasvattamana. Humalointi ei mielestäni tullut kahdessa ensimmäisessä yrityksessä tarpeeksi esille, kolmannessa taas kuivahumaloinnin myötä vähän liikaakin. Päädyin siis lisäämään humalan määrää ja skippaamaan varsinaisen katkerolisäyksen, niinkuin olen tehnyt valtaosassa oluistani jo pidempään.

#69 ESB #4
Panopäivä: 20.10.2018

BeerSmithin arvaukset (toteutuneet):
1.059 (1.054)/1.016 (1.018)/5,69 (4,85) %
66 % efficiency
42,7 IBU, 28,2 EBC
18 l

Vesi: Ca 83, Mg 4, Na 9, Cl 57, SO4 109, HCO3 57

Mäskäys:
4,00 kg (80,0 %) Simpsons Low Colour Maris Otter
0,40 kg (8,0 %) Simpsons Crystal Heritage
0,30 kg (6,0 %) Simpsons Crystal T50
0,30 kg (6,0 %) Simpsons Golden Naked Oats
60 min @67 °C (22,0 l vettä)
10 min @78 °C

Huuhtelu 6,5 litralla hanakuumaa vettä

Keitto, 60 min:
20 min - 50 g (15,9 IBU) East Kent Goldings @4,2 % AA
20 min - 50 g (18,2 IBU) Fuggle @4,9 % AA
15 min - puolikas Protafloc
5 min - 30 g (3,1 IBU) East Kent Goldings @4,2 % AA
5 min - 30 g (3,7 IBU) Fuggle @4,9 % AA

Käyminen:
Imperial Organic Yeast A09 Pub @20 °C, pitchaus 17 °C

Muutamaa päivää ennen panoa tein hiivasta 2 l startterin. Panopäivänä otin hiivaa startterista talteen noin litran kolmeen uunissa steriloituun lasipurkkiin ja laitoin loput jääkaappiin cold crashiin.

Ennen mäskäystä laskin mineraalilisäykset Brewer's Friendin laskurilla. Laskuri näytti mäskin pH:n olevan sopivalla alueella, joten en lisännyt happoa. Itse mäskäys meni Arseganilla kivuttomasti, mutta jatkossa näin pienellä mallasmäärällä käytän paksumpaa vesi-mallassuhdetta - huuhteluun jäi niin vähän vettä, että sokereita jäi varmasti mäskin sekaan ja tehokkuus olikin vain 66 %.

Tilaamani hop spider ei ole vielä saapunut, joten NEIWAsta viisastuneena jaoin humalat kahteen kuivahumalointiputkeen (60 g/putki) ja kolmeen humalapalloon (13 g/pallo). Varoituksista huolimatta päätin myös kokeilla Arseganin mukana tullutta bazookafiltteriä pumpun imussa. Sehän meni heti keiton aluksi tukkoon, joten whirlpool ei onnistunut ja jouduin siirtämään vierteen hanalla pumpun sijaan. Onneksi tein testipanoni yhden kegin eräkoolla, ja kattila oli tarpeeksi kevyt että sain sen nostettua jakkaralle siirtoa varten. Humalaa oli tällä kertaa sopivasti kuhunkin säiliöön, eikä pellettejä jäänyt kastumatta tai hajoamatta.

Mukana tullut jäähdytin on todella massiivinen vanhaan 8 mm/10 m -kupariputkesta vääntämääni verrattuna. Jäähdytyspinta-alasta jää toki paljon hyödyntämättä vajaalla eräkoolla, mutta siitä ja whirlpoolin puutteesta huolimatta jäähdytysteho oli ihan kohdallaan. Jäähdytin 23 °C asti jäähdyttimellä, ja laitoin jäähtymään rauhassa loppuun käymiskaappiin.

Sunnuntaiaamuna huomasin vierteen jäähtyneen pari astetta termostaatin asetusta alemmas, vajaaseen kuuteentoista asteeseen. Syyksi paikallistin vesilukkona käyttämäni 5 l muovitonkan jäätymisen tsekkipilsin lageroitumisen aikana - noin kolmen kilon jääkimpale jäähdytti käymiskaappia varsin tehokkaasti. Pitchasin dekantoidun startterin sunnuntai-iltana noin 17 °C vierteeseen ja asetin termostaatin 20 °C. Maanantaiaamuna lämpötila oli noussut melkein 19 °C:seen, ja vesilukko lauloi iloisesti.

30.10. - Ominaispaino 1.017, vesilukko on ollut hiljaa useamman päivän mutta pinnalla oli vielä pieni krausen. Tuoksuu erittäin lupaavalta, mausta on aikaista sanoa mitään lämpimänä, hapottomana ja hiivaisena.
8.11. - Ominaispaino 1.018, mittavirhe lämpötilan osalta tmv. viimeksi? Tuoksu ehtaa Fullersia, maku kohdillaan. Suutuntuma liukuu turhan kuivaksi/karheaksi. Katkeroa tuntuu kuitenkin olevan sopivasti korkeaan final gravityyn nähden. Aikaistahan tämä on alle kolmeviikkoista, lämmintä ja hapotonta olutta analysoida, mutta kenties vähemmän Heritagea ja matalampi mäskäyslämpötila seuraavaan iteraatioon? Siirsin pöntön huoneenlämmöstä käymiskaappiin, asetin termostaatin yhteen asteeseen ja hiilidioksidia 35 psi:n paineella. Kegitys lauantaina.
14.11. - Kuivuus/karheus suutuntumassa liittyi todennäköisesti suspensiossa olleeseen hiivaan, nyt reilu neljä vuorokautta kegityksen jälkeen olut on kirkastunut ja suutuntuma on hyvin pehmeä. Lämpimänä tuoksua dominoinut marmeladi ei tule hanakylmänä (noin 5 °C) esille, eikä tuopillisen eliniän aikanakaan ehdi esiin nousta. Humaloinnista en myöskään saa kiinni - liittynee taas kuivahumalointiputken käyttöön keittohumaloinnissa. Hop spiderini onneksi saapui viimein, eli ongelma ratkennee seuraavassa keitossa. Juotavuudeltaan olut on joka tapauksessa huippuluokkaa, mutta reseptin seuraava iteraatiokin on jo työn alla.
20.1. -  Maku on selkiytynyt parissa kuukaudessa huomattavasti. Lämmetessä tulee esiin hunajaista karamelliä ja marmeladia, humala tosin peittää paljon mallasta alleen. Seuraavan iteraation resepti on valmis, ja raaka-aineet menevät lähiaikoina tilaukseen. Tämä on kyllä jo hyvin lähellä omaan suuhun täydellistä bitteriä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti