#73 Imperial Porter

Pitkästä aikaa portteria, vahvanpuoleista sellaista. Ainakin puolet mennee pulloon ja kellariin kunhan saan aikaiseksi investoida jonkinnäköiseen beer guniin.

Koska Arseganin deadspace on seitsemän litran luokkaa, jouduin pitämään vesi-mallassuhteen varsin matalana jotta vettä jäisi huuhteluunkin. Olen ollut huomaavinani, että löysemmällä mäskillä konversio tapahtuu nopeammin - tämän vuoksi päätin mäskätä suosiolla kaksi tuntia. Päätin myös keittää vierrettä kaksi tuntia lisää huuhteluvettä saadakseni.

#73 Imperial Porter

Panopäivä: 24.11.2018

BeerSmithin arvaukset (toteutuneet):

1.086 (1.092)/1.019 (1.016)/8,95 (10,19) %

70 % efficiency

58,7 IBU, 97,5 EBC

18 (17,5) l

Vesi: Ca 102, Mg 4, Na 30, Cl 60, SO4 51, HCO3 242

Mäskäys:

6,00 kg (80,0 %) Simpsons Finest Maris Otter

0,80 kg (10,7 %) Simpsons Brown Malt

0,30 kg (4,0 %) Simpsons Crystal DRC

0,20 kg (2,7 %) Simpsons Crystal Dark

0,20 kg (2,7 %) Simpsons Crystal Extra Dark

120 min @66 °C (24 l vettä)

10 min @78 °C

Huuhtelu 9 litralla hanakuumaa vettä

Keitto, 120 min:

FWH - 10 g (24,2 IBU) Columbus @16,3 % AA

20 min - 20 g (24,4 IBU) Columbus @16,3 % AA

5 min - 20 g (8,0 IBU) Columbus @16,3 % AA

Käyminen:

Wyeast 1450 Denny's Favorite @18 °C, pitchaus 17 °C

Tällä kertaa startterin virkaa toimitti viikkoa aiemmin pantu Centennial Brown. Kegitin siis brown alen normaalisti, ja valutin jäähdytetyn vierteen suoraan hiivakakun päälle käymiskegiä sen kummemmin putsaamatta. Kanteen ja sen välittömään ympäristöön kuivahtaneet krausen-muhjut toki pyyhin pois Star-Sanissa uitetulla liinalla.

Vesiprofiililla tavoittelin Lontoota, ja laskin sopivat lisäykset kipsiä, kalsiumkloridia, kalkkia sekä ruokasuolaa Brewer's Friendin laskurilla. Niinkuin tummien maltaiden kanssa usein käy, arvioitu pH osui sopivalle alueelle ilman happolisäystäkin.

Tällä kertaa alistuin lisäämään kaurankuoria mäskiin heti. Tämä osoittautui hyväksi ideaksi, sillä kuoristakin huolimatta mäski päästi vierrettä lävitseen varsin heikosti ja lämpötila vaeltelikin alkuun noin 65-68 °C välillä. Myös huuhtelu oli hyvin hidasta, ja kiehumisen alettua mäskistä valui vielä kolmisen litraa vierrettä. Tämä osa vierteestä jäi hyödyntämättä, joka selittää normaalia vähäisemmän vierremäärän keiton päätteeksi.

Käyminen alkoi sunnuntaiaamupäivänä vierteen lämpötilan noustua 18 °C paikkeille.

18.12. - Käy hyvin harvakseltaan, SG 1.042. Lisäsin noin puoli pussia amylaasientsyymiä ja S04.

17.1. - FG 1.017 --> 10,07 % ABV

30.1. - Kegiin. FG oli pudonnut vielä aavistuksen, 1.016 -> 10,19 % ABV.

#72 Centennial Brown

American Brown Alea brittimaltaista. Simppelin tissutteluoluen lisäksi ajatuksena on tutustua Simpsonsin Amberiin ja Browniin sekä kasvattaa hiivakakku vahvaa portteria varten.

#72 Centennial Brown

Panopäivä: 17.11.2018

BeerSmithin arvaukset (toteutuneet):

1.060 (1.059)/1.013 (1.004)/6,08 (7,15) %

72 % efficiency

29,6 IBU, 40 EBC

18 (19) l

Vesi: Ca 55, Mg 9, Na 10, Cl 66, SO4 51, HCO3 57

Mäskäys:

4,00 kg (76,9 %) Simpsons Finest Maris Otter

0,50 kg (9,6 %) Simpsons Amber Malt

0,50 kg (9,6 %) Simpsons Crystal T50

0,20 kg (3,8 %) Simpsons Brown Malt

100 min @66 °C (20 l vettä)

10 min @78 °C

Huuhtelu 9 litralla hanakuumaa vettä

Keitto, 60 min:

20 min - 40 g (23,7 IBU) Centennial @8,1 % AA

10 min - puolikas Protafloc

5 min - 30 g (5,9 IBU) Centennial @8,1 % AA

Käyminen:

Wyeast 1450 Denny's Favorite @19 °C, pitchaus 19 °C

Kuivahumalointi:

4 pv - 30 g Centennial @8,1 % AA

Muutamaa päivää ennen panoa tein 2 l startterin tasan 11 kk aiemmin talteen otetusta hiivasta.

Lisäsin veteen Brewer's Friendin laskurin mukaiset määrät kalsiumkloridia ja epsom-suolaa halutun vesiprofiilin saamiseksi. Laskurin antama pH-ennuste oli sopivalla alueella, noin 5.30, joten en lisännyt happoa. Tein sisäänmäskäyksen hitaasti koko ajan vierrettä kierrättäen, samalla tavalla kuin Brut IPAssani. Mäski veti jälleen huonosti, joten lisäsin kaurankuoria kesken mäskäyksen ja pidensin sokeroitumistaukoa suunnitellusta. Jatkossa taidan lisätä kaurankuoria defaulttina joka mäskiin, sillä Arseganilla virtauksen rajoittaminen sotkee lämpötilan mittausta.

Keitossa pääsin kokeilemaan hop spideriä ensimmäistä kertaa. Paras ostokseni pitkään aikaan. Käymisastiaan päätyi noin litran verran enemmän vierrettä kuin oli tarkoitus. Imuputki saattoi olla normaalia enemmän vinossa pohjaa kohti, rupaa saattoi tulla normaalia vähemmän, vierteenkierrätys keiton aikana saattoi vähentää haihtumista tai maltaat saattoivat valua normaalia kuivemmiksi. Ominaispaino osui kuitenkin jotakuinkin kohdilleen, joten samapa tuo.

Vierteen jäähdyttyä hiivauslämpöön startteri kävi vielä hiljaksiin, joten päädyin pitchaamaan litran dekantoinnin sijaan. Sunnuntaiaamuna vierre pulputteli jo hiljaksiin, ja maanantai-iltana käyminen oli kovassa vauhdissa.

23.11. - Käy edelleen yllättävän aktiivisesti, siirsin huoneenlämpöön.

24.11. - Kegitetty portterin tieltä. Kävi edelleen, joten laitoin spunding valven.

18.12. - Kuivahumaloin, FG 1.028. Lisäsin noin puoli pussia amylaasientsyymiä ja S04.

28.12. - FG 1.004. Siirsin pakastimeen cold crashiin ja karbonoitumaan.

31.12. - Kegitin ja siirsin keezeriin odottelemaan happojen tasautumista ja ensimaistoa.

20.1. - Hyvin kuivaa, humalointi dominoi. Enemmän brown IPA kuin brown ale. Pitänee panna uudelleen ilman kuivahumalointia ja eri hiivalla, jostain syystä tuo Denny's Favorite on jättänyt tuoreesta asti oluet aivan liian makeiksi. Ihan mielellään tätäkin juo, mutta turhan vahvaa ja humalavetoista siihen nähden mitä olin hakemassa.

#71 Brut IPA

Puoli vuotta sitten panemani saisonin jäljiltä pakastimessani oli avattu pussi Nelson Sauvinia vailla käyttökohdetta. Brut IPA vaikutti mielenkiintoiselta uudelta tyyliltä, johon humala sopisi mainiosti. Ideana on siis hyvin kuiva, vaalea ja voimakkaasti hiilihapotettu, suorastaan skumppamainen "hop delivery device", jossa mallaspohja käytännössä loistaa poissaolollaan. Kuivuus saadaan aikaan matalalla mäskäyslämpötilalla ja korkean käymisasteen hiivalla, lisäksi on hyvin tyypillistä käyttää erilaisia entsyymejä jotka pilkkovat pitkäketjuisempia sokereita yksiketjuisiksi.

Kasasin reseptin Homebrewtalkin brut IPAa käsittelevän threadin perusteella. Hiivaksi valikoitui WLP644 hyvin hedelmäisen esteriprofiilinsa ja korkean käymisasteensa vuoksi. Korkeaan käymisasteeseen liittyy hiivassa aktiivisena oleva SHA1-geeni, joka mahdollistaa pitkäketjuisempien sokereiden käyttämisen ravintona. Geeni on brettanomyces-kannoille tyypillinen, ja ainakin osin tämän vuoksi WLP644:ää pidettiin pitkään brettana kunnes White Labsin tarkemmat labratutkimukset paljastivat sen vekkuliksi saccharomyces-kannaksi.

BeerSmith ei osaa huomioida amylaasientsyymin vaikutusta, mutta siitäkin huolimatta FG-ennuste vastaa 95 % attenuaatiota. Amylaasientsyymien käytöstä on heikosti tietoa saatavilla, mutta niiden tiedetään denaturoituvan noin 60 °C paikkeilla. Päätin jakaa entsyymipussin mäskin ja käymisastian välillä, koska ajattelin sen toimivan tehokkaammin korkeassa lämpötilassa ja olin jo todennut entsyymin toimivan myös käymisen aikana/jälkeen alunperin turhan makeaksi jääneen stouttini kanssa.

#71 Brut IPA

Panopäivä: 10.11.2018

BeerSmithin arvaukset (toteutuneet):

1.060 (1.059)/1.003 (<1.000)/7,59 (~8) %

69 % efficiency

22,4 IBU, 7,4 EBC

18 l

Vesi: Ca 55, Mg 12, Na 9, Cl 65, SO4 65, HCO3 57

Mäskäys:

4,00 kg (80,0 %) Weyermann Barke Pilsner

1,00 kg (20,0 %) Maissihiutale

2 g amylaasientsyymiä

30 min @50 °C (17,5 l vettä)

45 min @60 °C

45 min @64 °C

0 min @78 °C

Huuhtelu 9,5 litralla hanakuumaa vettä

Keitto, 60 min:

10 min - puolikas Protafloc

10 min - maustemitallinen Servomyces -hiivaravinnetta

3 min - 80 g (22,4 IBU) Nelson Sauvin @11,0 % AA

2 min hop stand @99 °C

10 min whirlpool @71 °C

Käyminen:

WLP644 Saccharomyces "bruxellensis" Trois @22 °C, pitchaus 20 °C

Kuivahumalointi:

6 pv - 120 g Nelson Sauvin @11,0 % AA

Muutamaa päivää ennen panoa tein 2 l startterin noin 18 kk aiemmin talteen otetusta hiivasta. Iästään huolimatta hiiva heräsi nopeasti. Panoaamuna siirsin hiljentyneen startterin jääkaappiin cold crashiin.

Lisäsin veteen Brewer's Friendin laskurin mukaiset määrät kalsiumkloridia, epsom-suolaa ja maitohappoa halutun vesiprofiilin ja noin 5.30 pH:n saavuttamiseksi. Sisäänmäskäyksen tein tällä kertaa vierrettä koko ajan kierrättäen. Lisäsin maltaat kaatamalla hitaasti kulhosta noin 1,5 kg kerrallaan, ja kunkin kulhollisen jälkeen sekoitin mäskiä vielä melalla. Ennen viimeistä lisäystä sekoitin joukkoon 2 g amylaasientsyymiä. Mäski oli melkoista puuroa maissihiutaleiden vuoksi. Proteiinitauon aikana kierrätys pelitti vielä hyvin, mutta sokeroitumistaukojen aikana mäski meni niin tukkoon että valtaosa vierteestä valui ylivuotoputkesta takaisin pohjalle. Koitin hidastaa virtausta, mutta tämä sotki termostaatin toimintaa ja jälkimmäisessä sokeroitumistauossa lämmöt seilasivat 64-67 °C:n välillä. Kun jälkimmäistä sokeroitumistaukoa oli jäljellä puoli tuntia, nostin mallaspiipun ylös ja lisäsin pari kourallista kaurankuoria. Lisäys helpotti tilannetta huomattavasti. Normaalisti lisään kaurankuoria kaikkeen, jossa on kuorettomia maltaita tai hiutaleita, mutta maissihiutaleet olivat itselleni täysin uusi raaka-aine enkä ajatellut niitä puurouttavina. Aikataulullisista syistä en ehtinyt tehdä ulosmäskäystä, vaan laitoin kattilan lämpenemään kohti keittoa ja 78 °C kohdalla nostin mallaspiipun ylös ja aloitin huuhtelun.

Keitossa kokeilin Arseganin humalalisäysajastinta munakellon sijaan. Arvasin toiminnan väärin päin, eli 55 min ajastus tarkoitti 55 min keittoa jäljellä eikä keiton alusta. Tämän vuoksi lisäsin 5 min humalalisäykseni ehti kiehua vain 3 min, joten odotin kaksi minuuttia keiton loppumisen jälkeen ennen jäähdytyksen aloittamista. Kun vierre oli 71 asteessa, suljin vesihanan ja whirlpoolasin 10 minuuttia ennen jäähdytyksen jatkamista. Vierteen lämpötila laski tässä ajassa neljä astetta.

Keittohumalointi jäi tälläkin kertaa todella vaisuksi, jonka epäilen edelleen johtuvan kuivahumalointiputkien käytöstä keitossa - hop spiderini ei ole vielä saapunut. Tehokkuus oli yllättävän hyvä, pelkäsin paljon heikompaa mäskipatjan tukkoisuuden vuoksi. Hidas ja huolellinen sisäänmäskäys saattoi parantaa tilannetta, kokeilen ehdottomasti seuraavassakin erässä. Lisäsin käymiskegiin loput 2 g amylaasientsyymiä ja 15 tippaa Fermcapia.

Sunnuntaiaamuna dekantoin startterista selkiytyneen osan, noin puoli litraa, ja täytin kaksi uunissa steriloitua salsapurkkia startterilla myöhempää käyttöä varten. Loput startterista, noin litran, laitoin takaisin stir platelle lämpenemään ja heräämään. Illalla startterin pinnalle oli muodostunut ohut vaahto, ja pitchasin sen käymiskegiin. Maanantaiaamuna olut pulputteli jo iloisesti.

14.11. - Kolme vuorokautta hiivauksesta, käyminen on hidastumaan päin. Nostin termostaatin asetuksen 22 -> 26 °C.

17.11. - Käymisessä syntynyt lämpö riitti nostamaan lämpötilan 24 °C asti. Nostettu huoneenlämpöön ja kuivahumaloitu.

23.11. - FG alle 1.000, mittari ei näytä tuota pienempiä. Vielä hyvin hiivainen. Siirsin käymiskaappiin, termostaatti 0 °C ja kaasua 35 psi paineella. En poistanut kuivahumaloita välissä, eli kuivahumalointiaika venyy suunnitellusta neljästä vuorokaudesta muutamalla vuorokaudella riippuen laskeeko kylmässä vietettyä aikaa mukaan.

24.11. - Kegitetty ja liivatoitu.

25.11. - Vielä varsin hiivainen, saison-henkistä vibaa. Karbonointi vielä melko matala. Humalointi peittyy hiivan alle.

20.1. - Kirkastunut. Hiivaisuutta ei enää ole, mutta aika fenolista tuli. Katkeroa on ehkä vähän liikaa. Humalointi on muuten yllättävän kevyt. Makumaailmaltaan hyvin lähellä viimekesäistä saisonia.

#64 Saison #3

Näillä näkymin viimeinen vanha resepti, kesäksi pantu oikein mukava saison. Jos panisin uudelleen niin nostaisin veden mineraalitasoja ja säätäisin humalointia vähän aromivoittoisemmaksi, esimerkiksi 10+10 g @15 min ja 40+40 g @5 min.

Kaikenkaikkiaan hyvin mukava kilju, pohjamaltaasta löytyi kevyttä hunajaisuutta jälkimakuun ja humaloinnista irtosi mietoa sauvignon blanc -henkistä herukanlehteä.

#64 Saison #3

Panopäivä: 10.5.2018

BeerSmithin arvaukset (toteutuneet):

1.063 (1.058)/1.008 (1.005)/7,38 (6,97) %

66 % efficiency

31,5 IBU, 7,7 EBC

18 l

Vesi: Ca 23, Mg 4, Na 9, Cl 8, SO4 30, HCO3 57 (ei käsitelty)

Mäskäys:

4,00 kg (80,0 %) Weyermann Barke Pilsner

1,00 kg (20,0 %) Château Wheat Blanc

90 min @64 °C (19,5 l vettä)

10 min @76 °C

Huuhtelu 10 litralla hanakuumaa vettä

Keitto, 60 min:

20 min - 20 g (10,6 IBU) Hallertau Blanc @6,5 % AA

20 min - 20 g (17,9 IBU) Nelson Sauvin @11,0 % AA

15 min - puolikas Protafloc

1 min - 30 g (1,1 IBU) Hallertau Blanc @6,5 % AA

1 min - 30 g (1,9 IBU) Nelson Sauvin @11,0 % AA

Käyminen:

FM21 Saison Greetings @27 °C, pitchaus 18 °C

Startteroitu vajaata vuotta aiemmin säilötty hiiva. Mäskin pH säädetty maitohapolla kohdilleen. Hiiva ei tahtonut flokkuloitua millään ja maistui jostain syystä todella ikävältä, joten kirkastin oluen liivatteella.

#70 Flanders Red (solera)

Vaimoni pitää hapanoluista, ja erityisesti flanders red alet kuten Rodenbachin Alexander ovat hänen herkkujaan. En kuitenkaan ollut vielä yhtään sellaista pannut, koska erittäin hidas kypsytys arvelutti. Mitä jos oluesta ei tulisikaan hyvää, tai mitä jos siitä tulisi erittäin hyvää ja sitä olisi vain yksi kegillinen?

Etsiessäni lähtökohtaa reseptille törmäsin nopeasti soleramenetelmään. Menetelmää hyödynnetään erilaisten ikäännytettyjen nesteiden, kuten balsamicon ja portviinin, valmistuksessa. Kaikessa yksinkertaisuudessaan soleramenetelmän ideana on jättää aina osa pullotettavasta erästä kypsytysastiaan, ja täyttää astia nuoremmalla erällä. Jos "vaihdettava" osuus on alle puolet erästä, kypsyvän nesteen keski-ikä kasvaa. Erityisesti hapanoluiden yhteydessä kypsytysastiaan jäävää osuutta voi pitää ikäänkuin juurena, jonka pöpöt ja hiivat jatkavat työtään kun pullotuksen yhteydessä saavat nuorempaa olutta tai vierrettä syötäväksi.

Reseptin pohjana käytin The Yeast Bayn reseptipankin Askers Flanders Rediä ja Sour Red Soleraa. Vehnähiutaleet* lisäsin vasta alkaessani nostaa lämpötilaa ulosmäskäystä kohti saadakseni tärkkelyspitoista vierrettä.

#70 Flanders Red

Panopäivä: 21.10.2018

BeerSmithin arvaukset (toteutuneet):

1.058 (1.064)/1.013/ 5,94 %

72 % efficiency

3,5 IBU, 30,9 EBC

36 l

Vesi: Ca 77, Mg 4, Na 16, Cl 78, SO4 82, HCO3 57

Mäskäys:

3,00 kg (28,8 %) Château Pale Ale

3,00 kg (28,8 %) Château Vienna

2,00 kg (19,2 %) Château Munich Light

0,50 kg (4,8 %) Château Arôme

0,50 kg (4,8 %) Château Special B

1,40 kg (13,5 %) Nalle Vehnähiutale*

40 min @50 °C (34 l vettä)

60 min @69 °C

10 min @78 °C

Huuhtelu 19,7 litralla ~90 °C vettä, josta 2,5 l vehnähiutaleiden sekaan ulosmäskäyksen aluksi

Keitto, 120 min:

FWH - 25 g (3,5 IBU) Strisslespalt @1,8 % AA

Käyminen:

TYB Melange + Brussels Brettanomyces Blend

Wyeast 3763 Roeselare Blend

Sekä Melange että Roeselare olivat päiväysvanhoja, joten tein molemmille 500 ml startterit panopäivän aluksi. Tarkoitus ei ole niinkään kasvattaa hiivoja ja pöpöjä, vaan ainoastaan aktivoida ne.

Mäskäyksessä ei ollut mitään ihmeellistä, 9 kg mallasta mahtui piippuun helposti ja 3:1 vesi-mallassuhteellakin kattilaan jäi hyvin tilaa. Jouduin rajoittamaan vierteenkierrätystä hieman, jonka seurauksena mäski pääsi kuumenemaan melkein 71-asteiseksi. Bretta syönee pitkäketjuisetkin sokerit, joten väliäkö tuolla.

Lueskelin Milk The Funkin wikistä, että lambic-mäskit (tai yleisemmin turbid-mäskäyksessä) huuhdellaan usein lähes 90-asteisella vedellä tanniinien irroittamiseksi. Päätin tapojeni vastaisesti lämmittää vettä hanakuumaa lämpimämmäksi liedellä 7 l kattilalla sekä litraisella vedenkeittimellä. Välinerajoitteiden vuoksi huuhtelu tapahtui useassa erässä lämpötilojen pyöriessä jossain 80-95 °C alueella.

Tämä oli toinen panoni Arseganilla, ja tajusin tällä kertaa jättää bazooka-filtterin pois. Whirlpool pelittikin hienosti huolimatta siitä, että heitin humalat (kaikki 25 grammaa) kattilaan ilman humalaputkea tai -palloa. Jäähdytys oli myös yllättävän tehokas, puolisen tuntia kiehuvasta 18 °C:seen.

Laitoin kegit huoneenlämpöön odottamaan pöpöstartterien heräämistä, ja samalla tein brettalle 500 ml herättelystartterin stir platelle. Maanantai-iltana Melange oli herännyt ja vaahtosi komeasti, joten pitchasin sen toiseen kegiin.

20.1. - Kolme kuukautta panopäivästä. Roeselaren SG 1.018, maku hyvin Rodenbach-henkinen. Hapanta on, mutta hammaskiilteet pysyvät entisellään. Melangen SG 1.010, ei niin moniulotteista kuin Roeselare, mutta erittäin hyvää tämäkin. Melangessa on Cantillon-henkistä karheutta happamuudessa, varmaan tuosta brettablendistä peräisin. Alunperin tarkoitus oli ottaa ensimmäiset maistiaiset 6 kk kohdalla ja pullottaa 9-12 kk välillä, mutta luulen että pullotan jo 6 kk kohdalla ja panen samalla uutta vierrettä. Mallaspohja vaikuttaa todella hyvältä, enkä usko tekeväni siihen muutoksia ellei ole pakko. Kaiken kaikkiaan erittäin positiiviset fiilikset tästä kokeilusta, saattaa olla että pyhitän kolmannenkin kegin soleralle...
26.3. - Reilut viisi kuukautta panopäivästä. Melangen SG 1.008, eli 7,4 % paikkeilla alkoholipitoisuus. Lisäsin pullonpohjat 3 Fonteinen Kriekistä ja Woodfourin Quercus Reserve Fragariasta. Voisi olla happamampikin, maku on aika yksiulotteinen. Tämän voisi laittaa kypsymään vadelmien tai hapankirsikoiden kanssa. En blendaa Roeselare-erän kanssa ainakaan ensimmäisessä pullotuksessa, ja jatkan pullonpohjien lisäilyä. Roeselaren SG 1.014-1.015 eli noin 6,5 % alkoholia, huomattavasti parempi ja moniulotteisempi, mennee pulloon sellaisenaan pääsiäisen tienoilla.
14.8. - Vajaa kymmenen kuukautta panopäivästä. Pääsiäinen tuli ja meni, en ole vielä pullottanut mitään. Melangen ominaispaino on nyt 1.006, eli noin 7,6 % abv. Alkaa olla todella hapanta. Maku on edelleen aika yksiulotteinen, tämän hetken suunnitelma on kypsyttää mustikoiden kanssa. Lisäsin pullonpohjat 3 Fonteinen mainiosta geuzesta. Roeselaren ominaispaino on puolestaan 1.012, eli noin 6,8 % abv. Makuun on ilmestynyt jännää karvautta, jonka toivon pehmenevän kypsytyksessä. Suunnitelmana on edelleen pullottaa Roeselarea sellaisenaan ainakin nyt ensimmäisessä pullotuksessa, ja hankkia Rodenbachin vintageja ja lisätä niiden pullonpohjia jatkeeksi soleraan. Suunniteltu pullotus- ja panopäivä on 19.10., eli kyllä sitä vaan vuoden malttaa odottaa kun pitää itsensä kiireisenä.
20.10. - Vuosi panopäivästä. Molempien ominaispainot olivat samat kuin viime mittauksessa. Roeselaren karvaus oli hävinnyt, ja pullotin sitä 20x37,5 cl sellaisenaan. Lisäsin sokeria noin 2,6 volsin karbonaatioon ja kaveriksi puoli teelusikallista Lalvin EC-1118 -samppanjahiivaa. Melange oli edelleen todella hapanta, ja erotin kegistä 8 litraa kypsymään mustikoiden ja mustaherukoiden kanssa. Molempia marjoja oli kilo, eli yhteensä 250 grammaa marjaa per litra.
22.10. - Seuraavan erän pano.
12.5.2020 - Melkein 7 kk marjojen kanssa muhinut Melange meni pulloon. FG 1.009 eli noussut viime mittauksesta, ilmeisesti marjojen mukana tuli jotain hiivoille ja pöpöille kelpaamatonta. Värin puolesta uskoisi punaviiniksi, maku on hilloinen ja tallinen eikä niin hapan kuin viimeksi maistaessa. Pulloon sain 18x37,5 cl ja totesin pullotusjärjestelyni huonoksi lapon vuotaessa. Seuraavat soleraerät pullotan kegistä pienellä paineella picnichanan kautta.

#69 ESB #4

Täydellisen bitterin metsästys jatkui lauantaina neljännen iteraation merkeissä. Samalla pääsin testaamaan uutta panolaitteistoani: Arsegan Easybrew-50. Kyseessä on 50-litrainen versio kiinankattilasta, jota myydään mm. Brew Devilinä ja Brew Monkina maasta riippuen.

Bitterin ensimmäisen version panin kevättalvella 2017. Pohjana käytin Homebrewtalkin foorumeilta löytämääni Common Room ESB:n reseptiä. Omassa versiossani oli 4 kg Thomas Fawcettin Maris Otteria, 300 g Simpsonsin Crystal T50:tä sekä 100 g Simpsonsin Crystal Darkia. Humalointiin 20 g Fuggles & EKG first worttina, 10 g molempia 20 min ja 10 g molempia 0 min. Hiivana Fullersin WLP002. OG oli 1.050 ja kävi 1.011 asti, eli noin 5,2 % alkoholia. Olut onnistui varsin hyvin, mutta kaipasi vähän lisää karamellia ja runkoa.

Toiseen iteraatioon tuplasin karamellimaltaiden ja myöhempien humalalisäysten määrät. Katkero meni tässä versiossa överiksi, aistituntemukseen vaikutti varmaan myös tuo varsin palaneen makuinen Crystal Dark noin 10 IBUn kasvun lisäksi.

Kolmannen version panin kuluvan vuoden alkupuolella. Mallaspohjana oli 4,5 kg Simpsons Maris Otter, 250 g Simpsons Crystal T50 sekä 250 g Simpsons Crystal Heritage. Odotettua korkeamman OG:n (>1.060) ja vaihtuneen hiivan (WLP002 -> FM13 Irish Darkness) vuoksi päädyin kuivahumaloimaan reilulla kädellä, ja lopputulos muuttui britti-IPAksi. Mallasprofiilin puolesta olut alkoi kuitenkin olla jo varsin lähellä.

Neljännen iteraation strategisiksi mitoiksi valikoituivat alle 1.060 OG ja 40 IBUa. Aiempien erien perusteella olin todennut Simpsonsin Heritagen ja T50:n mainioiksi maltaiksi, ja päätin lisätä vielä Golden Naked Oatsia kuultuani siitä paljon hyvää. Maris Otteria ei ollut "normiversiona", joten tilasin Low Colour -versiota. Fullersin hiivakanta (WLP002, 1968, A09) sopii näihin brittitouhuihin jostain kumman syystä kovin hyvin, joten tilasin sitä Imperial Yeastin kasvattamana. Humalointi ei mielestäni tullut kahdessa ensimmäisessä yrityksessä tarpeeksi esille, kolmannessa taas kuivahumaloinnin myötä vähän liikaakin. Päädyin siis lisäämään humalan määrää ja skippaamaan varsinaisen katkerolisäyksen, niinkuin olen tehnyt valtaosassa oluistani jo pidempään.

#69 ESB #4

Panopäivä: 20.10.2018

BeerSmithin arvaukset (toteutuneet):

1.059 (1.054)/1.016 (1.018)/5,69 (4,85) %

66 % efficiency

42,7 IBU, 28,2 EBC

18 l

Vesi: Ca 83, Mg 4, Na 9, Cl 57, SO4 109, HCO3 57

Mäskäys:

4,00 kg (80,0 %) Simpsons Low Colour Maris Otter

0,40 kg (8,0 %) Simpsons Crystal Heritage

0,30 kg (6,0 %) Simpsons Crystal T50

0,30 kg (6,0 %) Simpsons Golden Naked Oats

60 min @67 °C (22,0 l vettä)

10 min @78 °C

Huuhtelu 6,5 litralla hanakuumaa vettä

Keitto, 60 min:

20 min - 50 g (15,9 IBU) East Kent Goldings @4,2 % AA

20 min - 50 g (18,2 IBU) Fuggle @4,9 % AA

15 min - puolikas Protafloc

5 min - 30 g (3,1 IBU) East Kent Goldings @4,2 % AA

5 min - 30 g (3,7 IBU) Fuggle @4,9 % AA

Käyminen:

Imperial Organic Yeast A09 Pub @20 °C, pitchaus 17 °C

Muutamaa päivää ennen panoa tein hiivasta 2 l startterin. Panopäivänä otin hiivaa startterista talteen noin litran kolmeen uunissa steriloituun lasipurkkiin ja laitoin loput jääkaappiin cold crashiin.

Ennen mäskäystä laskin mineraalilisäykset Brewer's Friendin laskurilla. Laskuri näytti mäskin pH:n olevan sopivalla alueella, joten en lisännyt happoa. Itse mäskäys meni Arseganilla kivuttomasti, mutta jatkossa näin pienellä mallasmäärällä käytän paksumpaa vesi-mallassuhdetta - huuhteluun jäi niin vähän vettä, että sokereita jäi varmasti mäskin sekaan ja tehokkuus olikin vain 66 %.

Tilaamani hop spider ei ole vielä saapunut, joten NEIWAsta viisastuneena jaoin humalat kahteen kuivahumalointiputkeen (60 g/putki) ja kolmeen humalapalloon (13 g/pallo). Varoituksista huolimatta päätin myös kokeilla Arseganin mukana tullutta bazookafiltteriä pumpun imussa. Sehän meni heti keiton aluksi tukkoon, joten whirlpool ei onnistunut ja jouduin siirtämään vierteen hanalla pumpun sijaan. Onneksi tein testipanoni yhden kegin eräkoolla, ja kattila oli tarpeeksi kevyt että sain sen nostettua jakkaralle siirtoa varten. Humalaa oli tällä kertaa sopivasti kuhunkin säiliöön, eikä pellettejä jäänyt kastumatta tai hajoamatta.

Mukana tullut jäähdytin on todella massiivinen vanhaan 8 mm/10 m -kupariputkesta vääntämääni verrattuna. Jäähdytyspinta-alasta jää toki paljon hyödyntämättä vajaalla eräkoolla, mutta siitä ja whirlpoolin puutteesta huolimatta jäähdytysteho oli ihan kohdallaan. Jäähdytin 23 °C asti jäähdyttimellä, ja laitoin jäähtymään rauhassa loppuun käymiskaappiin.

Sunnuntaiaamuna huomasin vierteen jäähtyneen pari astetta termostaatin asetusta alemmas, vajaaseen kuuteentoista asteeseen. Syyksi paikallistin vesilukkona käyttämäni 5 l muovitonkan jäätymisen tsekkipilsin lageroitumisen aikana - noin kolmen kilon jääkimpale jäähdytti käymiskaappia varsin tehokkaasti. Pitchasin dekantoidun startterin sunnuntai-iltana noin 17 °C vierteeseen ja asetin termostaatin 20 °C. Maanantaiaamuna lämpötila oli noussut melkein 19 °C:seen, ja vesilukko lauloi iloisesti.

30.10. - Ominaispaino 1.017, vesilukko on ollut hiljaa useamman päivän mutta pinnalla oli vielä pieni krausen. Tuoksuu erittäin lupaavalta, mausta on aikaista sanoa mitään lämpimänä, hapottomana ja hiivaisena.

8.11. - Ominaispaino 1.018, mittavirhe lämpötilan osalta tmv. viimeksi? Tuoksu ehtaa Fullersia, maku kohdillaan. Suutuntuma liukuu turhan kuivaksi/karheaksi. Katkeroa tuntuu kuitenkin olevan sopivasti korkeaan final gravityyn nähden. Aikaistahan tämä on alle kolmeviikkoista, lämmintä ja hapotonta olutta analysoida, mutta kenties vähemmän Heritagea ja matalampi mäskäyslämpötila seuraavaan iteraatioon? Siirsin pöntön huoneenlämmöstä käymiskaappiin, asetin termostaatin yhteen asteeseen ja hiilidioksidia 35 psi:n paineella. Kegitys lauantaina.

14.11. - Kuivuus/karheus suutuntumassa liittyi todennäköisesti suspensiossa olleeseen hiivaan, nyt reilu neljä vuorokautta kegityksen jälkeen olut on kirkastunut ja suutuntuma on hyvin pehmeä. Lämpimänä tuoksua dominoinut marmeladi ei tule hanakylmänä (noin 5 °C) esille, eikä tuopillisen eliniän aikanakaan ehdi esiin nousta. Humaloinnista en myöskään saa kiinni - liittynee taas kuivahumalointiputken käyttöön keittohumaloinnissa. Hop spiderini onneksi saapui viimein, eli ongelma ratkennee seuraavassa keitossa. Juotavuudeltaan olut on joka tapauksessa huippuluokkaa, mutta reseptin seuraava iteraatiokin on jo työn alla.

20.1. -  Maku on selkiytynyt parissa kuukaudessa huomattavasti. Lämmetessä tulee esiin hunajaista karamelliä ja marmeladia, humala tosin peittää paljon mallasta alleen. Seuraavan iteraation resepti on valmis, ja raaka-aineet menevät lähiaikoina tilaukseen. Tämä on kyllä jo hyvin lähellä omaan suuhun täydellistä bitteriä.

#68 Jämästout

Vuosien varrella varastoon ehtii kertyä jos jonkinlaista vajaata mallaspussia. Edesmenneen Brewcatin kokonaisia kiloja suosinut hinnoittelu tehosti tätä erityisesti, kun reseptin vaatima 300 g erikoismallasta maksoi rouhittuna melkein yhtä paljon kuin kilo. Nykyään olen sentään oppinut tilaamaan vähämenekkisempiä raaka-aineita vain tarpeeseen.

Edellisestä imperial stoutista oli lähes neljä vuotta aikaa, joten päätin yhdistää  varaston jämäerikoismaltaat ja loput pale zero -säkistä. Vanhimmat maltaat olivat vuodelta 2015, ja löytyihän pakastimestakin avattu pussi samana vuonna hankittua Chinookia satovuodelta 2014. Pelletit tuoksuivat ihan normaaleilta, ja ravistin hihasta alfahapoiksi 9 % - lähtötilanne oli 12 %. Koska karamellimaltaita oli reilunlaisesti, päätin  vielä lisätä keittoon puoli kiloa demerarasokeria lopputulosta ohentamaan.

#68 Jämästout

Panopäivä: 29.9.2018

BeerSmithin arvaukset (toteutuneet):

1.103 (1.097)/1.030 (1.026)/9,98 (9,64) %
62,5 % efficiency

84,7 IBU, 129,6 EBC

17 l

Vesi: Ca 29, Mg 4, Na 75, Cl 62, SO4 47, HCO3 138

Mäskäys:

6,35 kg (70,9 %) Viking Pale Zero
0,73 kg (8,1 %) Weyermann Roasted Barley
0,54 kg (6,0 %) Thomas Fawcett Pale Crystal
0,38 kg (4,2 %) Simpsons Dark Crystal
0,31 kg (3,5 %) Viking Crystal 50
0,15 kg (1,7 %) Thomas Fawcett Pale Chocolate

90 min @68 °C (19,5 l vettä)
20 min @78 °C (2 l kiehuvaa vettä nopeuttamaan nostoa)

Huuhtelu 12 litralla hanakuumaa vettä

Keitto, 90 min:
FWH - 40 g (45,5 IBU) Chinook @9,0 % AA
20 min - 67 g (39,2 IBU) Chinook @9,0 % AA
15 min - 500 g demerarasokeria (5,6 % sokerinlähteistä)

10 min - puolikas Protafloc

Käyminen:

WLP090 San Diego Super @18 °C, pitchaus 17 °C

Kasvatin startterin keväällä talteenotetusta hiivasta kahdessa 2 l erässä, jälkimmäisestä otin kaksi salsapurkillista talteen myöhempää käyttöä varten.

Mäskipatja meni tukkoon lähes välittömästi kierrätyksen aloittamisen jälkeen, joten lisäsin reilusti kaurankuoria jonka jälkeen kierrätys alkoi taas toimia. Lämpötilan nosto ulosmäskäykseen osoittautui vaikeaksi, koska liian hitaalla kierrätyksellä vierre alkoi ilmeisesti kiehua valepohjan alla hyvin nopeasti, ja liian nopealla kierrätyksellä mäskipatja meni tukkoon. Kattilassa oli sen verran tilaa, että päätin lisätä huuhteluvesistä kaksi litraa kiehuvana nopeuttamaan lämpötilannousua.

Tyypilliseen tapaani siirsin vierteen keittokattilaan pumpulla, ja kun pumppu alkoi haukkoa tyhjää kallistin mäskäyskattilaa sen verran että loputkin vierteestä siirtyivät keittokattilaan. Paksuun mäskipatjaan jäi kuitenkin tässä vaiheessa pari litraa vierrettä, joka valui kattilan pohjalle hitaasti. Huomasin tämän vasta kattilaa pestessäni, ja käymisastiaan päätyi odotettua vähemmän vierrettä.

Pitchasin lauantai-iltana dekantoidun startterin, ja sunnuntai-iltana olut kävi jo hyvin aggressiivisesti. Lisäksi laitoin 36 grammaa tummapaahtoisia amerikkalaisia tammilastuja likoamaan 180 millilitraan Jim Beamia, lisään ne kypsytyskegiin sitten parin viikon päästä kun käyminen on loppumaan päin.

5.10. - Käyminen alkaa olla lopussa, termostaatin asetus nostettu 18 -> 22 °C
11.10. - Vaikuttaa pysähtyneen 1.038, makeaa on.
19.10. - Edelleen 1.038, lisätty 4 g pussillinen amylaasientsyymiä.
30.10. - Amylaasientsyymi auttoi, nyt 1.029. Lisäsin tammilastut ja bourbonin.
17.11. - Kegitetty, FG 1.026 -> 9,6 % ABV. Karbonoimattomana ja lämpimänä aika mukava, tammi tukee runkoa kivasti ja bourbonia on hyvin kevyt häivähdys. Olin lisännyt tammilastut sellaisenaan ilman sihtipalloa tmv, joten käymiskegin nousuputki meni siirtäessä tukkoon. Kaikenkaikkiaan 15-16 litraa päätyi hyötykäyttöön.
25.11. - Ensimaisto. Helvetin makeaahan tästä tuli, suorastaan sokerista. Pienissä annoksissa ihan jees. Jostain syystä tuntuu paljon makeammalta kuin kegittäessä tai edes ennen amylaasientsyymin lisäystä. Olisiko entsyymi voinut pilkkoa pitkäketjuisempia sokereita lyhyemmiksi niin paljon, että hiiva väsähti kasvaneen alkoholipitoisuuden vuoksi jolloin käymättä jääneet lyhytketjuiset sokerit jäivät tuomaan makeutta?
20.1. - Sokerisuus katosi kun karbonointi asettui kohdalleen. Hyväähän tästä lopulta tuli. Bourbonia ei enää maista, vaniljaa maussa on edelleen mutta eri tavalla. Sen verran paksua, että menee ehdottomasti jälkiruokakastiin - puolen litran tuoppi on jo reilusti liikaa.

#65 Dortmunder

Vanhojen reseptien lisäily jatkuu. Juhannuksen jälkeen oli tarkoitus tehdä hellesiä, mutta mietojen humalien ja runsaan munichin käytön vuoksi lienee lähempänä dortmunderia. Vaaleaa mallasvetoista lageria jokatapauksessa. Olen olueeseen varsin tyytyväinen, uudelleen pantuna nostaisin katkeroa 25-30 IBU välille keiton loppupuolen lisäyksillä. Pyrkisin myös matalampaan attenuaatioon, voltit ovat hyvin piilossa ja tuopit alkavat tuntua varsin nopeasti.

#65 Dortmunder

Panopäivä: 30.6.2018

BeerSmithin arvaukset (toteutuneet):

1.056/1.014 (1.006)/5,59 (6,66) %
71 % efficiency

21,7 IBU, 11,1 EBC

18 l

Vesi: Ca 152, Mg 21, Na 9, Cl 92, SO4 295, HCO3 57

Mäskäys:

3,50 kg (77,8 %) Weyermann Barke Pilsner
1,00 kg (22,2 %) Weyermann Barke Munich

180 min @66 °C (18 l vettä)
10 min @78 °C

Huuhtelu 11 litralla hanakuumaa vettä

Keitto, 60 min:
20 min - 20 g (7,9 IBU) Perle @4,8 % AA
20 min - 20 g (6,6 IBU) Hallertau Tradition @4,0 % AA

10 min - puolikas Protafloc

5 min - 30 g (3,9 IBU) Perle @4,8 % AA
5 min - 30 g (3,3 IBU) Hallertau Tradition @4,0 % AA

Käyminen:

WLP838 Southern German Lager @12 °C, pitchaus 9 °C ja ekat pari päivää 10 °C, aktiivisen käymisen jälkeen taisin korotella lämpötilaa 20 °C asti

Pitkä mäskäys, pidin illalla olutkoulua ja kävin hakemassa maisteltavia tuotteita sillä välin kun olut mäskäytyi. Veikkaan korkean attenuaation johtuvan NEIWAn mäskäyksen yhteydessä huomaamastani 3-4 °C erosta PIDin lämpöanturin ja mäskin todellisen lämpötilan välillä.

Lageroitui nollassa asteessa 5-6 viikkoa, kegitin ja heitin liivatteet sekaan häämatkan jälkeen elokuun viimeisinä päivinä.

#66 New England India Wheat Ale

Totesin varastoinventaarion yhteydessä avattujen humalapussien määrän suureksi. Kesän kiireiden vuoksi perinteinen kesävehnäkin oli jäänyt panematta, joten vehnämallasta oli 3 kg pussi vailla käyttöä. Lisäksi humalahammasta oli kolottanut paria viikkoa aiemmin Manhattanilla nauttimistani tuoreista NEIPA-herkuista lähtien, eikä kotona ollut ollut hanassa mitään överihumaloitua surullisen pitkään aikaan. Päädyin ainoaan loogiseen ratkaisuun, eli NEIPA-tyyliin humaloituun vehnäaleen.

#66 New England India Wheat Ale

Panopäivä: 8.9.2018

BeerSmithin arvaukset (toteutuneet):

1.070 (1.063)/1.008 (1.013)/8,17 (6,59) %
60 % efficiency

66,1 IBU, 9,7 EBC

18 l

Vesi: Ca 100, Mg 10, Na 9, Cl 150, SO4 50, HCO3 25

Mäskäys:

3,00 kg (50 %) Château Wheat Blanc
3,00 kg (50 %) Viking Pale Zero

90 min @63 °C (19,5 l vettä)
60 min @70 °C

15 min @78 °C

Huuhtelu 12 litralla hanakuumaa vettä

Keitto, 60 min:

10 min - puolikas Protafloc

5 min - 80 g (28,6 IBU) Citra @14,2 % AA
5 min - 80 g (25,4 IBU) Simcoe @12,6 % AA
5 min - 40 g (12,1 IBU) Mosaic @12,1 % AA

Käyminen:

TYB Vermont Ale @20 °C, siirto huoneenlämpöön 4 pv hiivauksesta

Kuivahumalointi:

4 pv hiivauksesta/9 pv ennen tarjoilukegiin siirtoa - 105 g Simcoe @12,6 % AA
4 pv hiivauksesta/9 pv ennen tarjoilukegiin siirtoa - 50 g Citra @14,2 % AA
5 pv ensimmäisestä kuivahumaloinnista/4 pv ennen tarjoilukegiin siirtoa - 88 g Mosaic @12,1 % AA
5 pv ensimmäisestä kuivahumaloinnista/4 pv ennen tarjoilukegiin siirtoa -  49 g Citra @14,2 % AA

Tein 2 l startterin neljä päivää ennen panoa. Hiiva oli 16 kk aiemmin startterista talteenotettua ja kylmässä säilytettyä, ja starttasi yllättävän hyvin. Arvioin syntyvän hiivan määrän vierteelleni sopivaksi Harrison-Stetson -menetelmällä.

Panopäivänä laskin Brewer's Friendin vedensäätölaskurilla vaadittavat lisäykset kalsiumkloridiliuosta ja epsom-suolaa 150:50 sulfaatti-kloridisuhdetta varten. pH asettui laskurin mukaan 5,30 paikkeille, joten en lisännyt maitohappoa. Mäskiin lisäsin neljä reilua kourallista kaurankuoria huuhdeltuna ensin kuumalla vedellä.

Mäskäyksen aikana tein joditestit 45, 60 ja 90 min kohdalla. Kun kolmaskin testi näytti että aktiivisuutta olisi vielä, tarkistin mäskin lämpötilan erillisellä lämpömittarilla. Lämpötila oli 63 °C PID:n näyttämän 67 °C sijaan johtuen normaalia hitaammasta vierteenkierrätyksestä. Nostin lämpötilan 70 asteeseen 30 minuutiksi ja tein uuden joditestin, joka näytti entsyymiaktiivisuutta olevan edelleen. Jatkoin mäskäystä vielä 30 min jonka jälkeen siirryin aikataulusyistä huuhteluun tarkistamatta entsyymiaktiivisuutta.

Keitossa laitoin kaikki 200 g humalaa yhteen suodatinputkeen. Keiton jälkeen siivoillessa totesin määrän aivan liian suureksi yhdelle putkelle, koska pelleteistä suuri osa oli edelleen lähes kuivia. Brewhouse efficiency ennätyksellisen huono 60 %.

Annoin vierteen jäähtyä käymiskaapissa seuraavaan aamuun, jolloin pitchasin dekantoidun startterin 18 °C lämpötilassa ja nostin termostaatin asetuksen 20 asteeseen. Vesilukko heräsi reilua vuorokautta myöhemmin. NEIPA-tyylille ominaisen "biotransformation dry hopin" lisäsin kolmantena aktiivisena käymispäivänä yhdessä suodatinputkessa ja neljässä humalointipallossa. Samalla siirsin käymiskegin huoneenlämpöön ja vaihdoin vesilukon spunding valveen.

Viisi vuorokautta ensimmäisen kuivahumaloinnin jälkeen otin ensimmäisen gravity samplen, ja lisäsin loput kuivahumalat yhdessä suodatinputkessa ja yhdessä humalointipallossa hiilidioksidilla huuhdeltuina. Sampleen imeytyneen hiilidioksidin vapauduttua mittasin ominaispainoksi 1.020, eli vielä varsin kaukana BeerSmithin ennusteesta mutta jo hyväksyttävällä alueella - erityisesti reisille menneen mäskäyksen ja vanhan hiivan huomioiden. Maultaan ja tuoksultaan näyte oli mukavan mehuisa ja varsin lupaava. Annan kegin olla rauhassa lauantaihin asti (n. 4 vuorokautta, jonka jälkeen siirrän tarjoilukegiin ja keezeriin hapottumaan.

#67 Tsekkipils

Maltainen ja rapsakasti Saazilla humaloitu tsekkihenkinen pils on ollut panolistallani 2015 joulun Prahan matkasta lähtien. Nyt Panimonurkalla oli kuin tilauksesta sopivaa hiivaa ja mallasta sekä ennen kaikkea Saazia varastossa, joten vapaan lauantaipäivän nuotit olivat selvät.

#67 Tsekkipils

Panopäivä: 15.9.2018

BeerSmithin arvaukset (toteutuneet):

1.056/1.016 (1.018)/ 5,29 (5,07) %
71 % efficiency

42,9 IBU, 7,6 EBC

18 l

Vesi: Ca 23, Mg 4, Na 9, Cl 8, SO4 30, HCO3 57 (ei käsitelty)

Mäskäys:

4,50 kg (100 %) Weyermann Floor-Malted Bohemian Pilsner

65 min @69 °C (16,5 l vettä)

15 min @78 °C

Huuhtelu 12,5 litralla hanakuumaa vettä

Keitto, 60 min:

FWH - 15 g (32,5 IBU) Magnum @14,2 % AA

20 min - 30 g (7,8 IBU) Saaz @3,1 % AA

10 min - puolikas Protafloc

5 min - 30 g (2,6 IBU) Saaz @3,1 % AA

Käyminen:

WLP800 Pilsner Lager @12 °C

Kuivahumalointi:

7 pv - 40 g Saaz @3,1 % AA

Neljä päivää ennen panoa tein hiivalle startterin. Hiiva oli vielä järjellisen ikäistä, heinäkuun alkupuolella valmistettua, joten totesin Brewer's Friendin laskurin avulla kahden litran startterin riittäväksi.

Mäskiin lisäsin Brewer's Friendin vedensäätölaskurin mukaiset 5 ml 80 % maitohappoa -> pH 5,3, ei muuta vedenkäsittelyä. Joditesti 45 min kohdalla paljasti konversion olevan vielä kesken joten pidensin mäskäystä 15 min, jonka jälkeen joditesti paljasti konversion valmiiksi. Keittokattilaan siirtäessä erotin pikkukattilaan ensimmäisen litran, jonka keitin liedellä noin 0,2 litraksi ja palautin keittoon. Kokeilin vaihteeksi humalointia ilman humalaputkea, joten pumppu sanoi vastaan eikä whirlpoolista tullut mitään. Täytin käymiskegin noin 30 asteisella vierteellä, ja laitoin kegin jäähtymään loppuun 12 asteeseen käymiskaappiin. Hiivaus sunnuntaiaamuna dekantoidulla startterilla WLP800, noin 230 miljardia solua (otin n. 0,6 l startterista talteen myöhempää käyttöä varten ennen cold crashia). Starttasi tuttuun tapaan hitaanpuoleisesti, maanantai-iltana 34 h jälkeen pieni krausen. Saa hengailla ensi viikon keskiviikkoon asti tuossa lämpötilassa, jonka jälkeen alan nostaa lämpötilaa 1,5 astetta päivässä ja sunnuntaina pils saa kaverikseen jotain mustaa ja vahvaa käymään.

23.9. - Käyminen tuntuu päättyneen, lämpötilan nostaminen aloitettu etuajassa.
29.9. - Huoneenlämpöön, spunding valve kiinni.
4.10. - Kuivahumalointi, SG 1.019.
11.10. - FG 1.018, kaasuun kiinni ja lageroitumaan 0,5 °C.
20.10. - Kegitys ja ensimaisto. Käymiskegin pohjalta tarttui mukaan vähäsen hiivaa, joten olut on hyvin sameaa ja pehmeää. Karbonointi vielä vähän vaiheessa. Saaz on hyvin esillä ja olut on vielä pilsiksi makeaa. Veikkaan erittäin onnistuneeksi, kunhan hiiva putoaa suspensiosta katkerointia pehmentämästä.
20.1. - Kolmessa kuukaudessa olut on kirkastunut huomattavasti, mutta on edelleen hieman utuista kuivahumaloinnin vuoksi. Saaz on edelleen todella voimakkaasti esillä, eikä maltaisia makuja juurikaan erotu. Menee kevään panolistalle pienin muutoksin.

Mitä?

Olutaiheisia blogeja syntyy nykyään kuin sieniä sateella, ja pitkän pohdinnan jälkeen päätin viimein kantaa omankin korteni kekoon. Tämä blogi tulee olemaan kotiolutpainotteinen ja tulee toimimaan erityisesti reseptipankkinani. Blogimuotoiseen ratkaisuun päädyin helpon ylläpidon ja avoimuuden sekä näennäisen varmuuden vuoksi - aiemmat reseptini olin säilönyt puhelimessani BeerSmith-sovelluksessa, ja viimekeväinen puhelinrikko hävitti resepteistä nelisenkymmentä bittiavaruuteen. Blogi päivittyy omaan rauhalliseen tahtiinsa sitä mukaa kun pantua tulee.

Lazy Weasel Brewing on jatkanut mainetta ja kunniaa niittäneen Annalan Käsityö- ja Panoluolan toimintaa panimon siirryttyä Tampereen Annalasta Tampereen Tampellaan elokuussa 2017. Edeltäjän juurten voidaan katsoa uloittuvan vuoden 2013 syksyyn ja ensimmäisiin simakokeiluihin, joista panimo pivotoi oluen mäskäykseen keväällä 2014. Ensimmäiset mäskäykset tapahtuivat uunissa naapurilta lainatulla kymmenen litran kattilalla, ja prosessin hahmotuttua eräkoko kasvoi Bilteman 25 l kattilan hankinnan myötä. Valmistuslaitteisto päivittyi nopeasti edelleen RIMS-mäskäimeksi ja erilliseksi keittokattilaksi, ja tällä hetkellä käytössä on yhdistetty keitto- ja mäskäyskattila kaupalliselta valmistajalta. Käyminen on siirtynyt soluhuoneen nurkan valkoisista kiljupöntöistä rosterikegeihin lämpötilaohjattuun käymiskaappiin, ja valmiit tuotteet tarjoilen pullojen sijaan viiden hanan keezeristä. Pidemmän tähtäimen haaveena on panimolle dedikoitu tila ja taproom - joko omaan kellariin tai ihan kaupallisessa mielessä.